Tuntuu kummalliselta, kun voin laittaa astioita tiskikoneeseen ilman, että toisella kädellä yritän huitoa Typyä pois astioiden kimpusta. Sen yksi lempiharrastuksista kun on likaisten astioiden nuoleminen eli esipesu. Tuntuu myös kummalliselta, että kun tulen ulos kylpyhuoneesta, ei oven takana istukaan Pimu. Nyt ei siis tarvitsisi varoa ovea avatessa, että vanha jää alle. Meidän ikäneito kun on niin heikkokuuloinen, ettei se enää kuule oven avautumista. Olen jo tottunut siihen, että avaan oven ensin raolleen ja katson, missä Pimuli istuu.
Ja ne ikuiset kummallisuudet, kun isäntä on koirimusten kanssa reissun päällä; voin syödä sohvalla (juu, huono tapa), sain eilen siivota rauhassa, puhun itsekseni. Ihmettelen, minne Pimu jäi, kun asetun illalla sänkyyn lukemaan kirjaa. Mietin huolestuneena, mitenhän reissulaiset pärjää. Onko isäntä antanut isokorville yhtään herkkupalaa.
Viikko on kuitenkin vierähtänyt vauhdilla ja huomenna on luvassa iloinen jälleennäkeminen Kangasniemellä. On minun vuoroni nauttia mökkielämästä viikonlopun verran perinteisellä tyttöjen reissulla. Tänä kesänä reissumme nauttii suurta suosiota ja meitä lähtee ennätysmäärä naisia maaseudun rauhaan teemalla "lapset, koirat, kissat ja miehet jää kotiin". Luvassa siis hauska viikonloppu ystävien kera isännän kääntäessä auton nokan kohti etelää. Ja olen taas tänäkin vuonna tylsä. Vaikka kyseessä on tyttöjen reissu, joutuvat meidän nelijalkaiset neidit lähtemään isännän matkaan. Itsekkäästi aion huolehtia viikonvaihteen aikana vain itsestäni ja vieraistani. Häpeilemättä voin sanoa, että olen tällaisen viikonlopun mielestäni ansainnut.
Juhannukseen on aikaa parisen viikkoa. Saatamme ehtiä vielä ennen keskikesän juhlaa pyörähtämään Puulankin rannoilla. Kesälomaan on vielä pitkä aika, tänä vuonna se ajoittuu alkavaksi vasta heinäkuun loppupuolella. Mutta sitä odotellessa nautimme tästä helteisestä alkukesästä. Lämmintä viikonloppua kaikille blogin ystäville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.