Menopelejä

Vaikka mennään jo marraskuuta, ei lunta ja pakkasta ole näköpiirissä. Sen vuoksi huristelen työmatkat edelleen polkupyörällä ja pistän fillarin talviteloille vasta, kun tulee liukasta. Pidän erityisesti aamuisin siitä, että hyppään pyörän selkään ja viiletän pitkin hiljaisia ja melko tyhjiä teitä. Nukkuva kaupunki vasta herää ja aamulla näkee usein luontoihmeitä, joihin ei enää auringon noustua törmää.

Lauantaina meidän poppoolla oli toisenlaiset menopelit alla, kun kyläilimme isännän vanhempien luona Haagassa. Uuden Kehäradan ansiosta pääsemme nyt anopin ja appiukon luo suoraan junalla, ilman, että hyppäämme ensin bussiin. Kätevää! Hiukan jännitin etukäteen, miten Hipun ensimmäinen junamatka mahtaa sujua. Hienosti se sujui ja olin ylpeä meidän molemmista tyttösistä. Tosin aina junan pysähtyessä asemille tarkistin ikkunasta ja isännältä, ettei kyytiin nouse toisia koiria. Typsykkä olisi nostanut rähinän ja se olisi ollut noloa. Herkkupalatkin kun jäivät kotiin.

Junassa voi beaglekin matkustaa.

Kotimatkan taitoimme taksilla. Elämänsä ensimmäistä kertaa Hipsukka pääsi pirssin kyytiin ja sekin matka sujui mainiosti. Kerran olen Typsyn kanssa saanut taksikuskilta kieltävän vastauksen kyytiin pääsystä ja olen siirtynyt jonossa seuraavana olevaan autoon. Mutta tuota reissua lukuunottamatta olemme aina päässeet koirien kanssa taksin matkaan ja isokorvat matkustavat etupenkin jalkatilassa. Hyvin mahtuivat kaverukset tälläkin kertaa isännän jalkoihin ja kotiin päästyämme väsynyt mutta onnellinen biiglekaksikko köllähti nukkumaan. 

Perillä Haagassa hienosti matkustaneet isokorvat
palkittiin milläs muulla kuin nakeilla (ja lihapullilla).
Huomatkaa Typyn hienot, uudet kesto"vaippa"housut. 

Tällä alkaneella viikolla käymme lukukoirailemassa ja vietämme tyttöjen iltaa. Emäntä käy riehumassa hevikonsertissa ja teemme monen monta metsälenkkiä. Reipasta viikkoa myös teille, hyvät lukijat!