Elämä on yllätyksiä täynnä. Vielä tasan viikko sitten en voinut arvatakaan, että joudun käsileikkaukseen ja sairauslomalle ainakin seuraaviksi 5 viikoksi. Mutta näin kävi ja huomenna tähän aikaan makaan jo toivon mukaan sairaalan heräämössä käsi kipsissä.
Nyt kun olen tässä viikon verran kotona pyörinyt, olen todennut jälleen kerran, että onpa kivaa, kun on koira! Kyllä kävisi päivät aika tylsiksi, kun ei olisi Pimua kaverina seurustelemassa. Koska se totta tosiaan osaa seurustella ja lisäksi on kivaa, kun on lenkkikaveri. Muuten tulisi varmaan istuttua sisätiloissa suurimman osan päivää eikä raittiista ilmasta olisi tietoakaan. Lisäksi Pimu piristää minua myös henkisesti, mieliala pysyy paljon pirteämpänä Pimun touhuja seuratessa. Ja osaa se myös lohduttaa, jos alkaa masentaa tämä puskista tullut yllätyskäsioperaatio ja sen tuoma jonkinlainen järkytyskin.
Tässä siis tulevat viikot vietetään päivätkin yhdessä, beagle ja minä. Pimu varmasti osittain nauttii, kun sillä on päivisinkin seuraa. Toisaalta se nukkuu paljon ja olen ollut havaitsevinani lievää ärtymystä, kun olen sen unia häirinnyt esim. siivoilemalla. No, koska käsi on varmasti melko kipeä huomisen leikkauksen jäljiltä, tulevat viikot aion ottaa Pimun kainaloon ja vetää minäkin peiton korviin. Lenkkejä tietenkään unohtamatta, mutta siivoilut jätän suosiolla isännän huoleksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.