Pimulla on jostain syystä ruokahalu taas huipussaan. Tai ainahan sille ruoka on maistunut mutta nyt eletään taas aikoja, jolloin mikään ei tunnu riittävän (ruuan suhteen). Tänä aamuna jouduinkin taas kysymään Pimulta: oletko kuolemassa nälkään?Koska syyssateet ovat saapuneet, on Pimu pestävä joka lenkin jälkeen. Suihkuoperaatio ei koskaan ole ollut siitä helpoimmasta päästä, mutta nyt se on erityisen hankalaa. Pimulla kun on valtava kiire ruokakupille, kun tullaan ulkoa sisälle. Siinä sitten käydään tahtojen taistelu siitä, pestäänkö vai syödäänkö ensin. Pimun mielestä pitäisi syödä mutta me omistajat taas ei anneta sen juoksennella kuraisena pitkin huushollia. Joten pesulle ensin ja Pimu pistääkin kaikin tavoin hanttiin suihkun aikana. En käsitä miten se jaksaa rimpuilla vastaan eikä alistu kohtaloonsa. Tämä tilanne on oiva esimerkki beaglejen itsepäisyydestä, periksi ei anneta! Ja kun vihdoin mokoman jääräpään saa pestyä ja kuivattua, se lähtee kuin ohjus kohti keittiötä ja ruokakuppia. Siinä saa matot ja kaikki muukin eteen tuleva kyytiä.
Pimu ei ole koskaan ollut ruuan suhteen ronkeli ja kaikki kelpaa. Mutta joskus tuntuu siltä kuin koira olisi nähnyt nälkää. Niin kova kiire sillä on ruokakupin ääreen ja ruoka suorastaan hotkitaan. Kuppi käydään myös nuolemassa useaan kertaan syömisen jälkeen. Kuitenkin on kai todettava, että hyvä kun ruoka maistuu! Ei ainakaan sen suhteen tarvitse vääntää Pimun kanssa kättä (tassua)...
Ps. Edellisessä kirjoituksessa lupaamani megauutinen saa vielä odottaa paljastumistaan. Pidän siis teitä lukijoita vielä hetken aikaa jännityksessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.