Onneksi kuului kun ei näkynyt

Istuin rannassa putsaamassa sienisaalistani ja samalla seurasin silkkiuikkujen harjoituksia. Edellisessä kirjoituksessani kerroinkin tästä äiskä+10 kakaraa-porukasta ja hyvinhän poikaset näyttivät oppineen kalastamaan oman sapuskansa. Toivotin poppoolle tsemppiä. Koittakaahan pärjätä!

Kun sienet oli siivottu ja mökki myös, oli aika hypätä autoon ja suunnata kohti nelostietä. Loma on takanapäin, mukavan leppoisa ja rento sellainen. Näillä voimilla, jotka haalin itselleni loman aikana, uskon pötkiväni melko pitkälle syksyyn. Ja eihän mökkikausi suinkaan ole vielä päätöksessä, kalenterin sivuja on plärätty miettien seuraavaa reissua.

Typy löi viimevuotisen ennätyksensä ja teki lauantaina vähän yli kuuden tunnin juoksulenkin! Sinne se pitkäkoipi katosi metsään, kun me isännän ja Pimun kanssa keräsimme korin täyteen kanttarelleja, mustia torvisieniä ja erilaisia tatteja. Kieltämättä pelko alkoi hiipiä puseroon, kun Typsy oli ollut neljä tuntia reissun päällä. Onneksi haukku kuului säännöllisesti ja se rauhoitti mieltäni. Pimun kanssa kävimme myös etsimässä kaveria mutta etsintäpartion tulos oli laiha. Ei näkynyt Tyyperiä eikä isäntäkään saanut siitä näköhavaintoja, kun vispasi fillarilla pitkin mökkitietä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Väsynyt mutta onnellinen Typy palasi mökille juuri sopivasti isokorvien iltaruuan aikaan.

Pimu olisi halunnut saunoa kanssamme useampanakin iltana mutta en antanut isännän nostaa vanhusta lauteille. Tuskin se olisi siellä kuitenkaan innostunut kököttämään ja olisi saattanut saada päähänsä hypätä alas omin neuvoin... hui! Loman rippeet olivat täynnä auringonpaistetta lämpötilan kohotessa yli 20 asteen, joten Pimu tyytyi saunan sijaan paahtamaan itseään vakiopaikassaan rannan heinikossa.

Ensi kerralla palaan vielä meidän lomatunnelmiin, kuvien kera. Siihen saakka heissulivei ja lämmintä elokuun loppua kaikille blogin ystäville!