Hus, pois kummajaiset!

Pimua ei haitannut vaikka heinäsirkka soitteli viuluaan ikäneidon vatsan päällä sen pötkötellessä auringonpaisteessa rantaheinikossa. Silkkiuikku treenauttaa kymmentä poikastaan sukeltamisen sekä kalastuksen saralla, jotta kakaralauma oppisi hankkimaan omat pöperönsä. Johan uikkuäiti onkin moista joukkoa ruokkinut omin voimin koko kesän! Laulujoutsenpariskunnalla on kaksi poikasta ja kuikkalaumaan kuuluu parhaimmillaan kahdeksan jäsentä. Näille kaikille Typy pitää komentoa rannalta vaikka näyttääkin jo siltä, että lintuja ei juuri hetkauta pitkäkoiven räyhentely.

Haukivuorella kävimme saarihyppelyllä keräilemässä kanttarelleja talven varalle pakastimeen. Aikamoisen saaliin saimmekin ja reissun hiet oli mukava huuhtoa saunan löylyissä. Alkulomasta anoppi ja appiukko kävivät vierailulla Puulan rannalla ja tuliaisiksi isokorville tuotiin mm. hirvenlihamakkaraa. Se näytti olleen ihan hurjan hyvää!

Isäntä on puuhastellut pieniä rakennustöitä päiviensä iloksi. Minä taas uppoudun lukemaan hyvää kirjaa ja toki pieniä askareita minunkin päiviini kuuluu. Saunavedet on kannettava järvestä ja ilman halkoja ei kiuas lämpene. Metsässä tehdään kävelyreissuja, sillä sekä koirille että minulle itselleni tekee liikunta hyvää. Ja niitä sieniä; kyllä kanttarelleja riittää täälläkin mutta niitä keräillään vasta loppulomasta. Täällä kun ei säilytysmahdollisuudet ole kovin kummoiset.

Jatkamme lomailua Kangasniemen maalaismaisemissa. Joskus pistää oikein ihmettelemään, miten mieli onkin niin rauhaisa ja lepäävä täällä. Uskon, että mökillä vietetty loma näyttelee suurta roolia siinä, että syksyn ja talven koitokset on helpompi handlata. Arkeen paluu on valitettavasti alkanut jo kummittelemaan mielessä mutta illalla sytytämme mökin terassille lyhdyt täyteen loistoonsa. Eikös valo karkoita kummajaiset...