Risukoissa rytistelyn jälkeen vielä kerran ponnahdus Puulaan!

Mikäpä täällä metsässä ollessa, kun
aurinkokin paistaa!

Tämä alkanut syksy on näyttänyt parhaat puolensa auringon paistaessa ja sään ollessa mukavan lämmin. En muista, olenko koskaan pulahtanut Puulaan vielä syyskuussa mutta viikonloppuna sekin ihme nähtiin. Olihan sitä ihan pakko käydä uimassa, sillä veden lämpötila oli kivat 18 astetta. Minun lisäkseni myös uimamaisterimme kävi pulikoimassa kolmetuntisilta metsälenkeiltä palattuaan mutta perheemme kaksi muuta jäsentä jäivät rannalle pällistelemään.

Kävimme sienestämässä peräti kolmena päivänä mutta saalis jäi valitettavan kehnoksi. Kanttarelli- ja tattiaika alkaa olla ohi ja suppilovahverot taas eivät vielä ole nousseet esiin. Mustat torvisienetkin olivat kadonneet metsästä tai meidän silmiimme niitä ei ainakaan osunut. Pimu toimi uskollisena reissukaverina kaikkina kolmena päivänä isännän jäädessä mökkiin naputtelemaan tietokonetta osallistuen vain yhteen sienestyskeikkaan. Työn raskaan raataja, viikonloppunakin! Typystä näkyi retkillämme vilaus siellä ja täällä mutta pääosin Typsy kulki omia polkujaan ryteiköt ryskien. Ja pyhä jysäys sitä punkkien määrää, kun pitkäkoipi matkoiltaan palasi...

Katseissamme siintää jo lokakuinen lomaviikko mökillä. Mutta ennen sitä odotamme jännityksellä, minkäsorttinen kotimme lähellä sijaitsevasta koirapuistosta syntyy. Se nimittäin on pistetty täysremonttiin. Aidat on kaadettu, puitakin siinä ohessa ja meinaavat penteleet vielä jakaa puiston tekemällä omat karsinat pienille ja isoille koirille. Tuo on mielestäni täysin turhaa, sillä puisto on pienellä käytöllä (johtuen melko syrjäisestä sijainnista) ja siellä on ainakin viimeiset 14 vuotta käynyt melko samana pysynyt koiranulkoiluttajien joukko. Koirat ovat toki vaan vaihtuneet, kun vanhuksista on aika jättänyt ja on hankittu uusi pentu. Poikkeuksen tähän tuo tietysti meidän Pimu. Vanha porskuttaa yhä eteenpäin ja Pimpulaa voikin ansaitusti kutsua koirapuistomme matriarkaksi!