Käyttöön taas vanhat temput ja rutiinit

Veneilemässä elokuussa
Haukivuorella.

Arki palasi meidän perheeseen kuluneella viikolla kertaheitolla, sillä isännänkin osalta loma on nyt lomailtu. Tämä tarkoittaa omalla kohdallani taas enemmän vastuunottoa isokorvista, sillä isännän päivät ovat pitkiä. Eikä vähiten siksi, että hän kulkee päivittäin etelän ja Tampereen väliä. Menneeseen vuoteen verrattuna tilanne on silti kaikista meistä mukavampi. Isäntä kun ehtii kotiin iltalenkin aikoihin ja vuosien saatossa tavaksi muodostuneen, beagleille hyvin tärkeän iltakeksin antamisen suorittaa taas tämän esityksen alkuperäinen pääosan esittäjä eli isäntä. Viime syksynä minä otin roolin väliaikaisesti hoitaakseni isännän nukkuessa yönsä Mansessa.

Typy taasen tottui mökkilomamme aikana nukkumaan meidän kaksijalkaisten vieressä (ja peitoissa), sillä möksällä ei ole mahdollisuutta sulkea koirimuksia oven taakse kuten kotona. Nyt taitaakin pitkäsäärellä olla jonkin sortin eroahdistusta, kun se ei pääse emännän viereen... Olen nimittäin joka aamu mökiltä paluun jälkeen löytänyt jonkun kengistäni Typyn pedistä. Kenkä löytyy myös sohvalta tai pedistä, kun tulen töistä kotiin. Onneksi kengät ovat pysyneet ehjinä... Isännän nyt nukkuessa myös arkiyöt kotona, en voi ottaa enää tyttöjä sänkyyn. Myönnän sortuneeni siihen turhankin usein menneen vuoden aikana. Uskon kuitenkin saavani joskus isännältä luvan ottaa Typsy viereeni ja eiköhän tuo ahdistuskin ala heittämään, kun syksy tästä etenee. Pimu ei valitettavasti tule enää sänkyyn kuin aniharvoin ja tekeekin päiväpeitosta oman pesänsä makuuhuoneen lattialle. Se passaa myös isännälle ja jospa Typykin vaikka oppisi tuohon.

Jostain syystä Pimpula lopetti aamuruuan syömisen keväällä ja nappulat ovat siitä saakka jääneet aamuisin kuppiin. Asia ei korjaantunut lomalla ollessamme eikä vanhus edelleenkään aamuruuasta välitä. Papanat jäävät siis kuppiin, sillä aion kyllä sitkeästi tarjota Pimulle joka aamu ruokaa vaikkei se sitä söisikään. Tosin en myöskään vaihda sitä nakkeihin vaikka tiedän, että ne maistuisivat paljon paremmin meidän ronkelille beaglelle. Kyllä, niitäkin siis on, nirsoja beagleja. Ei ihan heti uskoisi... Aamukeksinsä Pimu noutaa tuttuun tapaansa ja norkoilee vessan ovella odottaen, että saan aamutoimet hoidettua. Ja sen jälkeen; se keksi. Nam!

Näin meidän arki on lähtenyt taas rullaamaan vanhoin tempuin ja rutiinein. Typylle haaveilemamme sterilointi taitanee siirtyä toteutettavaksi vasta ensi keväänä. Katsomme siis vielä yhden verisirkuksen, kun sen aika loppuvuodesta koittaa. Pimu viedään syksyn aikana terveystarkastukseen, koska ikää alkaa meidän ihanalla jo olemaan. Mökille suuntaamme taas ensi viikolla ja lokakuussa siellä vietetään perinteinen syysloma. Mitä kaikkea muuta syksyymme tuleekaan mahtumaan, sitä jäämme odottavaisin mielin ihmettelemään.