Laiheliini

Vanha vauvavaljaissa.

Viikonloppuna totesimme, että Pimun valjaat ovat sille auttamattomasti liian suuret. Kaivoin esiin Typyn pentuaikaiset valjaat ja ne sopivat seniorille enemmän kuin hyvin. On tämä vähän hassua ja hieman surullistakin; nyt Pimu mennä jolkottaa Typyn vauvavaljaissa. Taas yksi muistutus siitä, että rakas Pimu on vanha.

Vaikka tuntuu, että Pimun ahneudella ei ole mitään tolkkua ja melko runsaskätisesti sitä on vuosien saatossa ruokittu, tekee ikä kuitenkin tepposet. Pimu on alkanut "kuihtumaan". Lihakset eivät ole enää entisenlaiset ja ne ovat pikkuhiljaa alkaneet jollain tapaa surkastumaan. Paino on tippunut ja Pimpula onkin tätä nykyä solakassa kunnossa. Olemme keväästä saakka antaneet Pimulle isompia ruoka-annoksia jottei vanha hoikistu liikaa. Ikäneitomme nimittäin jättää usein myös syömättä osan ruuastaan, ainakin jos tarjolla on vain koiranruokaa eikä lihapullia... Oletan Pimun laihtumisen viittaavan myös jonkinlaiseen ravinteiden imeytymishäiriöön, joka sekin on eräs vanhan koiran riesoista.

Isäntä kulkee Mansen ja etelän väliä
ehtien yöksi kotiin. Typystä se
on ihan parasta!

Syyssateet ovat viime aikoina piilotelleet mutta tilalle on saatu kipakka kylmyys ja tuulenviima. Mutta koirien omistajana puen ilomielin päälleni mieluummin toppatakin kuin sadetakin. Tuleva syyslomamme kolkuttelee jo porstuassa ja sitä meidän poppoo odottaa ilolla ja innolla. Taidan pakata mökkikassiin mukaan talvitakin myös Pimulle. Ja toivottavasti Pimu saisi lomalla vähän lihaa luiden ympärille isännän grillaamien herkkujen ääressä.

Alkanut lokakuu tulee sisältämään mökkireissun lisäksi myös juhlahumua. Typsy täyttää täydet neljä vuotta, jota on syytä juhlistaa synttärikakun ääressä. Ja mitä muuta loppusyksyymme tuleekaan mahtumaan, siitä kerron seuraavissa kirjoitelmissa!