Hymyä huuleen

Vaihdoin puhelimeni soittoääneksi Elviksen tulkinnan laulusta "White Christmas". Kuten muistanette, olen hurahtanut jouluihminen ja sen odotus saa minut hymyilemään enemmän tämän sateen ja pimeyden keskellä.

Typy on toipunut korvaoperaatiosta mainiosti. Ja oli oikea päätös olla laittamatta tikkejä korvanlehteen sillä katsoessani korvassa olevaa kuoppaa, olen todennut, että tikit olisivat kursineet korvanlehden hullunkuriseksi. Haavateippi on vaihtunut ihan ihmisten laastarilappuun ja sitäkin pidetään Typsyn korvassa lialta suojaamiseksi. Uskon, että alkuviikosta laastereidenkin kanssa veivaaminen loppuu.

Entäpä meidän grand old lady; edelleen, joka aamu, Pimu herää hakemaan minulta aamukeksinsä. Joinakin päivinä Pimu on virtaa täynnä, joinakin taas ulkoilu ei maistu Pimpulalle yhtään. Toinen etujalka hiukan "klonkkuu" mutta kun Pimun lihakset lämpenevät, kulku on taas tasaista ravia. Paitsi niinä huonoina päivinä, silloin Pimun kanssa tehdään lyhyempiä retkiä. Ruoka maistuu ja häntä heiluu, nekin saavat nousemaan hymyn huulilleni.

Meidän poppoo on alkavana viikonloppuna kyläluutia. Tänään lähdemme Keravalle hoitamaan kolmea pojanviikaria, ihan yötä myöten. Luvassa on isokorville paljon rapsutuksia ja haleja. Näistä nautiskelee pääosin Pimu ja Typylle on luvassa menevämpää meininkiä, korvanlehden ehdoilla. Lauantaina menemme moikkaamaan Haagan väkeä ja anoppini on jo varmasti varannut tytöille nakkeja ja muita herkkuja. Annamme luvan myös Pimun nauttia niistä vaikka proteiinia pitäisikin vältellä. Mutta hei, mielestäni vanhuksen tulee saada viettää elämänsä loppuajat nautiskellen asioista, joita rakastaa. Samaa toivon itsellenikin sekä läheisilleni, kun sen aika koittaa.