Upea asia 70-luvulta

Palataan meidän kesälomaan, josta tuntuu olevan jo ikuisuus... itselläni on olo, että en kaiketi koskaan saa lomailla tarpeeksi Puulan rannalla. Jos voittaisimme lotossa miljoonia (tai vähän vähemmänkin), ei liene olisi epäselvää, missä me suurimman osan elostamme sillon viettäisimme.

Meidän perheen kesäloma alkoi ihmisväen reissulla Firenzeen. Typy ja Hippu olivat hyvässä hoidossa Haagassa ja Keravalla. Isännän kanssa juhlistimme reissussa hääpäiväämme. Ihastelimme museoita, kirkkoja ja Toscanan maisemia. Nähtiin Pisan kalteva torni. Venetsiaan tekemällämme päiväretkellä muistelimme edellistä käyntiämme tuohon ainutlaatuiseen kaupunkiin, jonne teimme häämatkan.

Mökillä oli mukavaa. Typy vietti lomaa pääosin metsässä juosten. On mahtavaa, että koirat saavat liikuskella mökkimaastoissa mielensä mukaan. Miinuspuolena voisi sanoa, että jouduimme pesemään Hipun useaan kertaan. Se kun nauttii kieriä sontakasoissa. Typykin pestiin muutaman kerran, koska se oli rypenyt metsäojissa. Molemmat isokorvat herkuttelivat mustikoilla ja metsämansikoilla. Niiden poimiminen käy tytöiltä näppärästi suoraan varvuista suuhun. Typy pulahti usein Puulaan.

Typy mustikassa. 

Loman aikana isäntä rakensi uuden venepaikan ja kaiteen aitan portaisiin. Teimme päiväretken Jyväskylään. Kävimme siskoni ja hänen miehensä mökillä Savonrannassa. Saimme Puulalle vieraaksemme Keravan poppoon ja loma huipentui tyttöjen viikonloppuun, johon tänä kesänä myös Typsykkä ja Hilpu osallistuivat. Tuo viikonloppu oli taas täynnä naurua, iloa ja rentoa yhdessäoloa. Lämpimät kiitokset E, T ja P!

Tytötkin pääsivät kylälle, kun naisporukka läksi
lounaalle rantaravintolaan. 

Vaikka kelit Kangasniemellä olivat pääsääntöisesti vilpoisia ja sateisia, mahtui lomaamme myös aurinkoa. Loppulomasta tarkeni jo uimaankin. Kirjastosta lainattiin lukemista ja iltaisin sauna lämpeni. Jokakesäinen saariretkemme jäi tällä erää väliin, koska sää ei ollut veneilylle otollinen. Ensi kesänä sitten...

Hippu morjesti kuikkaa.

Tässäpä pääpiirteittäin meidän lomakesä. Siitä jäi käteen rento mieli ja olo. Erityisesti muistojen kirjoihin kirjataan Italian reissu ja kuikkapariskunta, jolla oli yksi poikanen. Tätä ihmettä emme ole vielä koskaan onnistuneet näkemään. Tiedämme olevamme onnekkaita, että meillä on mahdollisuus mökkeillä Puulalla. Kiitos siitä vanhemmilleni, jotka laittoivat pienen punaisen tuvan pystyyn 70-luvulla. Loistavasti tuo vanha möksä on meitä palvellut ja toivonkin sille mahdollisimman pitkää ikää. 

Mökkikausi ei toki suinkaan ole vielä ohi. Tulevana viikonloppuna lähdemme moikkaamaan isääni ja hänen vaimoaan Haukivuoreen mökille. Kangasniemelle suunnistamme syyskuun puolella viikonloppujen viettoon. Lokakuussa vietämme siellä syysloman. Ja näiden reissujen myötä talletetaan lisää mökkimuistoja talvella muisteltaviksi.