Talvibeagle ja kesäemäntä

Niin se vaan vuosi kääntyy loppusuoralle ja huomenna elämme jo marraskuuta. Kaivoin alkuviikosta jouluaskartelulaatikon esille ja ostin työpaikalle työhuoneeni ikkunalle pikkuiset jouluvalot. Olen täysin jouluihminen ja tässä syksyn pimeydessä joulun odotus nostaa hymyn huulille. Ja koska olen myös melkein täysin kesäihminen, tuo joulu talveen mukavan piristysruiskeen pitkässä kesän odotuksessa.

Pimu taitaa olla talvibeagle. Kun ilmat ovat nyt viilenneet, Pimu etenee varsin reippaasti meidän lenkeillä. Ikäneito kaiketi tykkää, kun ei ole kuuma kuten kesällä ja silloin askelkin tuntuu kevyemmältä. Eilisellä iltapäivän lenkillä en meinannut pysyä matamin perässä, kun se mennä viipotti kovaa vauhtia. Typy jaksoi vauhdissa mukana ja rinta rinnan kaksikko jolkotteli melkoista kyytiä. Minä toppuuttelin perässä ja päätin illalla, että ryhdyn kuntoilemaan. Onhan se noloa, kun ei pysy koiransa perässä tuolla lenkkipoluilla.

 Vaikka syksy kääntyy kohti talvea, ei punkeista olla päästy vielä eroon. Eilen löysin Typyn vatsasta punkin ja isoksi se roikale oli ehtinyt itsensä imeä. Inhottavaa ajatella, että tuollainen kiusanhenki pumppaa itseensä verta viattomasta koiraparasta. Kuolkoon kaikki maailman punkit! Senpä vuoksi, vaikka kesäihminen olenkin, toivon että napakat pakkaset tulisivat ja pian.