Takana raskas päivä mutta edessä ilon hetkiä

Tasan viikko sitten jätimme äidille lopulliset jäähyväiset. Päivä oli raskas ja melkeinpä epätodellinen. Olimmeko tosiaan äitimme hautajaisissa... kappelissa tuntui, että pysynkö tolpillani. Mutta pysyin. Muistotilaisuus oli kaunis ja kuulimme äidistä kivoja ja mukavia muistoja. Edessä on vielä uurnan lasku huhtikuussa sekä paperiasioita hoidettavana. 

Minulle on muutamat sanoneet, että kyllä se hautajaisten jälkeen helpottaa. No, ehkä voi pitää jonkun kohdalla paikkaansa. Tietysti voin jo paremmin kuin kuukausi sitten. Mutta ei tämä vielä ohi ole. Äitini poislähtö tuli täysin yllättäen ja äkillisesti. Sen lisäksi olen käsitellyt mielessäni hänen viimeisiä vuosiaan, sairautta, sen aiheuttamia suuria elämänmuutoksia. Sitä, että nyt piti asioiden olla vihdoinkin kunnossa ja järjestyksessä. Oltaisiin menty päivä kerrallaan eikä sairaus häntä vielä vie. Eikä vienytkään vaan toinen syy.  

Mutta annan ajan kulua. Surun rinnalle on tullut raastavan kova ikävä. Sen kanssa opettelen olemaan. Onneksi en ole yksin vaan tuo meidän karvakaksikko sekä isäntä pitävät minut pinnalla. Kuten niin usein ennenkin. Myös muut läheiseni sekä upeat ystäväni ovat olleet tukenani. Voisin kaikkia heitä loputtomasti kiittää. Kyllä tästä selvitään... 

Likat kerjää isännältään pähkinöitä. 
Eivät saaneet. Annoin lohdutukseksi
Saimaan kuivattuja muikkuja.

Tämän kurjan keskellä meillä on kuitenkin myös kivoja tapahtumia tulossa. Tänään menemme Hipun kanssa lukukoirailemaan naapurikirjastoon ja huomenna on vuorossa kotikirjastomme. Luulen, että molemmissa paikoissa odottaa taas innokas lukijajoukko. Hippu viihtyy mainiosti kirjastoissa ja pitää kovasti lukijoilta sekä muilta moikkaajilta saamastaan huomiosta. Tarinoita ja satuja se kuuntelee keskittyneesti, joskus kyllä torkahtaen 😁 Hippunen lähtee innolla töihin ja tunnistaa viimeistään kirjaston ovella, mihin mennään. Joten kovin helppoja nämä kirjastokäynnit Hipun kanssa ovat.

Loppuviikosta meillä on aihetta suureen juhlaan. Hipulla on syntymäpäivä. Isäntä hankki sille lahjaksi "kauneushoidon" erääseen turkinhoitopalveluita tarjoavaan yritykseen. Mielenkiinnolla odotan lopputulosta... Hipulla kun on aivan valtavan paksu ja villainen turkki, ei heti beaglen karvaksi edes uskoisi. Toki lahjapakettikin hommataan, jonne laitan lelun ja herkkuja. Ja niitä niin paljon, että riittää jaettavaksi myös meille kaikille niin rakkaalle Myttöselle 😍