Ukkospelkuri ja Manskun mannekiinit

Aina oppii uutta vanhastakin koirasta; Pimu on alkanut vanhoilla päivillään pelkäämään ukonilmaa. Tämä tuli todistetuksi kahtena menneenä yönä, jolloin salamat sinkoilivat ja ukkonen uhisi täällä etelässä. Pimuli oli melkoisessa paniikissa ukonilman vuoksi ja ensimmäisenä yönä yritinkin rauhoitella vanhaa nukkumalla sen kanssa sohvalla. Turhaan, sillä se ei tepsinyt. Viime yönä isäntä heltyi ja antoi Pimun nukkua kanssamme makuuhuoneessa. Sänkyyn se ei kömpinyt (Typy kylläkin) mutta teki lattialle päiväpeitosta pesän. Molempina öinä jouduimme kuitenkin valvomaan niin kauan, että pauke ja salamointi hellitti ja ikäneito rauhoittui.

Koska helteet tulivat kuin tulivatkin (jeee!), olemme käyneet ahkerasti Rajasaaressa. Tänään teimme saarelle tyttöjen reissun isännän ollessa työmaalla ja menomatka taittui poikkeuksellisesti julkisin kulkuneuvoin. Isokorvakaksikko herätti ihastuneita katseita ja kommentteja matkamme varrella ja muutaman turistin kamerat räpsivät kuvan meidän tytöistä. Beaglekaksikko Mannerheimintiellä taisi olla joillekin melko eksoottinen nähtävyys. Kaverusten kanssa on helppo matkustaa joukkoliikenteessä ja olemmekin kuskanneet sekä Pimua että Typyä bussissa, junassa ja taksissa. Onpahan Pimu reissannut myös metrossa ja raitiovaunussakin. Kaupungissa asuvina pidän isona plussana sitä, että matkat julkisella liikenteellä koirien kera taittuvat harmittomasti. Aina ei tarvitse lähteä reissuille omalla autolla tai mikäli autoa tarvitsee meistä kaksijalkaisista jompi kumpi, ei auton puute ole menemisen este sille, joka joutuu olemaan autopaitsiossa.

Maltamme vielä hetken ja sitten pakkaan sekä beaglet että lukuisat kassit ja pussukat autoon. Käännän ajopelin keulan kohti nelostietä ja mökkivanhusta. Mitähän kaikkea elokuiset lomaviikot tuovatkaan tullessaan... Lomakuulumisia kerron seuraavissa bloggauksissani, joiden väli saattaa hiukan harventua mökkeilymme vuoksi. Jaksattehan silti odottaa, hyvät lukijat ja pysyä matkassamme mukana! Leppoisaa loppukesää!