Elävät lämpöpatterit

Kun palasin viikonloppuiselta merimatkalta kotiin, iski päälle aikamoinen flunssa. Eipä siinä auttanut muu kuin antautua petiin ja viettää siellä alkuviikko. Mutta yksin ei toki tarvinnut flunssaa parannella, sillä saimme isännän kotiin Tampereelta jo viime viikolla ja kuten oheisesta kuvasta näkyy, isokorvista oli kiitettävästi lepäilyseuraa potilaalle. Ja kun koiria on kaksi, riitti lämpöpatteria sekä jaloille että yläkropalle. Ei päässyt vilu tulemaan.

Kohta on joulu, ihan kohta! Potemani tauti sekoitti hiukan meidän joulunalus"rutiineja" mutta huomiseen Tarja Turusen joulukonserttiin pääsen jo melko tervein paperein. Lähipäiviksi on lupailtu kovia pakkasia, joten Pimulle onkin syytä pukea takki päälle, kun lähdemme ulkoilemaan. Viime päivinä lenkit ovat olleet isännän vastuulla mutta nyt uskaltaudun itsekin jo matkaan mukaan. Kun on tottunut vuosikausia käymään ulkona monta kertaa päivässä, tuntuu aina yhtä kummalliselta, kun tulee päiviä, jolloin lenkille ei voikaan lähteä.

Entäs ne laivareissun tuliaiset? Toin karvakaksikolle lupaamani makkarapaketin, luita sekä "hammasharjoja". Makkarat maistuivat hyvin, samoin luut. Hammasherkut säästän jouluksi, jotta kaverusten hampaat putsaantuvat porkkanalaatikon ja kinkun rippeistä. Itse odotan joulupöydän kalaherkkuja mutta niitä ei koirimuksille tarjoilla niiden runsaan suolapitoisuuden takia. Pimu ja Typy joutuvat odottamaan siis kesää ja Kotkan savukalarippeitä sekä Kangasniemen muikkuja.