Pääjehu

Olen blogikirjoituksissani tainnut useampaan otteeseen ylistää sitä, miten mukava on seurata Pimun ja Typyn yhteiseloa ja tempauksia. Ja tottahan se on, monet naurut on saatu viimeisen kuukauden aikana. Typyllä tuli maanantaina täyteen tasan kuukausi uudessa kodissa. Ja hyvinhän pikkuneiti on kotiutunut ja ottanut meidät omakseen. Kuten isäntä eilen totesi pikkuriiviötä paijatessaan, ei ilman Typyä enää osaisi olla.

Ja kyllä taitaisi Pimullekin iskeä suuri suru, jos pikkubeagle vaihtaisi maisemaa. Pimu on saanut uutta potkua elämään ja nauttii selvästi pienestä kaverista. Eilen seurasimme äitini kanssa, kun viikko sitten ostettu koiranpeti sai hurjaa kyytiä, kun kaverukset yksissä tuumin repivät siitä superloneja irti. Ja pääjehuna tässä operaatiossa toimi Pimu! Mallia se oli varmasti saanut Typyltä tai sitten Pimu muisti omasta lapsuudestaan sen, miten kiva oli repiä mm. emännän ja isännän täkit säpäleiksi. Saumasta kun saa hampailla kiinni, niin ompeleet alkaa mukavasti ratkeamaan...

Unohdin aamulla töihin lähtiessä nostaa pedin piiloon makuuhuoneeseen. Onkohan siinä täytteitä jäljellä yhtään, kun menen iltapäivällä kotiin... No, tiedän sitten kääntää syyttävän katseeni ensin kohti Pimua, pääjehua.