Täysi työpäivä kirjastossa ja jatkeeksi juhlahumua

Viikot kiitävät kovaa vauhtia ja viime päivinä on monta kertaa ollut mielessäni kertoilla  kuulumisiamme. Saamattomuutta tai mitä lie, hetki vierähti mutta nyt kirjoittelen teille meidän viime aikojen meiningeistä. Hyvin voimme kaikki ja kevään valo nostattaa mielen korkealle. Onneksi takatalvea, jota hiukan viikonlopuksi uumoiltiin, ei ainakaan tänne etelään liiemmälti saatu. 

Hipun synttäriviikolla, 15. päivä, kävimme naapurikirjastossa lukukoirahommissa. Lukijoita oli runsaasti ja Hilpunen sai paiskia urakalla töitä, Mikä oli siitä oikein hauska juttu! Hipulle kävi lukemassa myös yksi aikuinen lukija. Se meni hienosti ja rouva sanoi tulevansa toistekin, jos meille sopii. Ja tottakai sopii hyvin. Näin ne kirjastokeikat menevät; joskus on kovinkin hiljaista ja joskus taas lukijoita on ajanvarauslista täynnä. 

Hippu oli pääosassa myös torstaina 17. päivä, jolloin on sen virallinen syntymäpäivä. Meidän ihana neitokainen sai minulta, isännältä ja Mytöltä lahjapaketin. Sen sisältö näytti olevan kovin mieluinen synttäritytölle. Olin ostanut Hippulille lelun, kuivattuja peurankorvia sekä muikkukeksejä. Noista muikkukekseistä emme ole täysin varmoja, sietääkö Hipun vatsa niitä. Tutkin kyllä tarkoin tuoteselosteen. Mutta annamme päivänsankarittaren maistaa keksejä vasta mökillä. Jos vatsa sattuukin menemään heti täysin sekaisin. Mikäli näin käy, keksit jääkin sitten Myttösen syötäviksi. 

Lahjapaketista löytyneistä peurankorvista myös pikkusisko sai oman osansa. Herkkulahjoja tuli lisää, sillä lauantaina 19. päivä olikin vuorossa Hipun synttäripirskeet. Vieraiksemme saimme isäni vaimonsa kanssa sekä anoppini ja appiukkoni. Hilpunen ja Myttönen olivat onnesta sekaisin nähdessään näitä lempi-ihmisiään. Ilta sujui ruokaa ja juomaa nauttien, mukavassa ja iloisessa seurassa. Eikä synttärikakkua toki unohdettu. Kakkua emme meidän tyttösille antaneet mutta kaksikko sai muuten herkutella useampaan kertaan illan aikana. 

Hippu ja Myttö saivat paljon huomiota osakseen synttärikemuissa. Rapsutuksia ja rapsuttajia riitti. Isokorvat olivatkin melkoisen väsyneitä seuraavana päivänä. Nukkua kun ei juhlapäivänä maltettu ja valvottiin puoleen yöhön saakka. Lämmin kiitos vielä meidän vieraille ja kaikille teille, jotka olette Hilpusta onnitelleet!

Myttö tarkkaili juhlatunnelmia
isännän sylissä.

"Lisää rapsutuksia, kiitos!"

Isäntä antoi meidän robotti-imurille nimen. Nimi juontaa juurensa Hipun valtaisaan, biiglelle epätavallisen muhkeaan ja paksuun turkkiin. Olemme sanoneet Hippua lempinimellä Karvaloimi, tuttavallisemmin pelkkä Loimi. Joten imurista tuli Loimi-imuri. Robottihärveli on ollut oikein hyvä apu pitää päivittäistä siisteyttä edes joten kuten yllä. Se hoitaa hommansa kuten pitää ja olemme tyytyväisiä ostokseen. Hippu ja Myttö eivät imurille enää korvaansa lotkauta. Siirtyvät kyllä sen tieltä, jos sattuvat imurin reitillä lötköttelemään. Jos siis huushollissanne on koira, josta lähtee paljon karvaa ja se kantaa myös hiekkaa yms. sisälle, suosittelen lämpimästi robotti-imuria. Ja sen ei tarvitse olla kallein malli kaupasta. Ei ole meilläkään ja hyvin työ aparaatilta sujuu. 

Maaliskuu on loppupuolella. Huhtikuu tietää ainakin hieman lomaa pääsiäispyhien muodossa. Isäntä vei sukset ja luistimet kesäteloille kellariin. Minä uskallan ehkä kohta pistää nastakengät komeroon. Viimeinenkin kausivalo, joka vielä olohuoneen ikkunassa roikkuu, on kai aika laittaa odottamaan marraskuuta. Ja Hippu ja Myttö aloittavat jokakeväisen kuraojissa kahlaamisen ja rypemisen 😄