Kaikenmoisia kulkuneuvoja

Sunnuntaina suuntasimme päivälenkille siten, että isäntä nappasi skeitin mukaansa. Menneenä kesänä skeittaus jäi työ- ja opiskelukiireiden vuoksi vähemmälle mutta voihan tuota touhua harrastaa vielä syksylläkin lumien tuloon saakka. Minäkin nousin laudan päälle ja laskettelin sillä suurin piirtein huimat viisi metriä... hui!

Nyt juostaan!

Typy ei tykkää, kun ajan pyörällä. Isäntä on silloin tällöin tullut minua Typsyn (ja aikoinaan myös Pimun) kanssa vastaan töistä tullessani ja Typykkä nostaa tuolloin ison rähinän, kun poljen fillarilla. Ja sama havainto tehtiin myös skeittauksen kohdalla. Kun isäntä lähti etenemään laudan päällä, ryhtyi Typy räksyttämään kiivaasti ja sain juosta sen perässä remmi pitkällä. Ei voinut välillä kuin nauraa meidän isokorvalle... voi raukkaa. Se varmaankin luulee, että isäntä yritti sitä karkuun. Aivan kuin minä yrittäisin pyörän selässä paeta meidän pitkäkoipea. Eihän me sinua jätetä koskaan, rakas Typy! Mutta oli Typsyllä kivaakin skeittireissulla, sillä välillä isäntä nappasi Typyn mukaansa ja riemulla häntä heiluen Typy ravasi (ja haukkui) isännän rinnalla. Mitä juoksun hurmaa!

Tässähän tulee kuuma, sekä beaglelle että isännälle.

Alkuviikolla koirahierojamme kävi kesätauon jälkeen hieromassa Typyn ja sehän oli tietysti mukavaa. Vähän oli Typsykän selässä jäykkyyttä mutta hieroja sai mukavasti pahimpia jumituksia heltymään. Lukukoirailua harrastimme myös tällä viikolla, sillä lupasimme tuurata ringistä poisjääneitä koiria. Seuraava kuuntelukerta onkin sitten vasta lokakuun lopulla ja toivottavasti myös silloin lukijoita on runsaasti liikkeellä. Eilisellä kirjastoreissulla teimme nimittäin oman ennätyksen, sillä kuudesta lukuajasta (yhdelle lukijalle varataan 15 minuuttia lukuaikaa) oli varattu viisi. Hienoa! Sillä lukeminen kannattaa aina, etenkin lukukoiralle.