Aamulehtiä

Pystyin viikonloppuna ensimmäistä kertaa katsomaan kuvasatoa Pimusta sen elämänvuosien varrelta. Meillä on hyllyissä kehystettyinä kuvia Pimusta sekä kaverikaksikosta mutta aiomme hankkia suurennoksen jostain mukavasta kuvasta, jossa rakas ikäneito poseeraa. Se löytää paikkansa eteisen seinältä isännän lapsuudenkodissa olleen Dina-koiran kuvan vierestä. Katsellessani Pimpulasta esimerkiksi vuosi sitten otettuja kuvia, näin niissä laihan, siron ja hauraan vanhuksen. Kuvat kertovat, että Pimu ei ollut enää terve. Mutta tämä tästä aiheesta. Kirjoitan tätä bloggausta töissä kokoustauolla ja en voi nyt alkaa itkemään. Kyyneleet puskevat jo silmiin.

Siirrytään iloisempiin aiheisiin kertomalla, että ystäväni lauantaiset synttärikemut sujuivat hienosti. Meillä oli mukava ilta ja Typsykkä oli saanut hyvää hoitoa Haagassa. Anoppi oli tarjoillut isokorvalle maksalaatikkoa ja appiukko oli tehnyt Typsyn kanssa pitkiä lenkkejä. Saimme kuulla kehuja, miten kiltisti Typy käyttäytyy. Ja kilttihän se on sekä ahne. Olemme taas tiukentaneet ruuan ja herkkujen suhteen linjaa tulevaa jalkaoperaatiota silmällä pitäen. Typy ei tykkää moisesta menosta yhtään vaan on korppikotkan tavoin heti vaanimassa, kun joku menee keittiöön. Eikä suostu kuuntelemaan kieltävää sanaa. Mutta en aio sortua vaan nyt pidetään köysi tiukalla näissä ruoka-asioissa. Isäntähän ei Typyn kerjäämiseen lankea mutta minä olen heikkoluontoisempi.

Typy kahlasi aamulenkillä vaahteranlehtikasoissa haistellen yön jättämiä hajujälkiä. On parhainta aikaa nauttia syksyn väriloistosta, jota luonto meille tarjoaa. Aamu-ulkoilut teimme vielä kuivin jaloin mutta nyt sataa. Olemme kuitenkin saaneet ainakin täällä etelässä nauttia harvinaisen sateettomasta syksystä. Toivottavasti sama kaava jatkuu ja mikäli jotain olisi taivaalta tiputtava, soisin sen olevan lunta. Mutta ei ihan vielä...