Uintikelpoinen viikonvaihde

Edellisessä kirjoitelmassani kerroin meidän kesälomapesuista. Pysytään vielä tämän kirjoituksen verran vetisissä tunnelmissa. Viikonloppuna tarkeni hyvin pulahtaa Puulaan, kun mökkeilimme Kangasniemellä. Hippu ja isäntä ovat arkajalkoja ja jättivät uimisen väliin. Me Typyn kanssa uimme 18-asteisessa järvessä ja mietin, olenko koskaan vielä syyskuussa uinut luonnonvesissä. Mutta elokuun helleviikot ehtivät lämmittää vettä niin, että se oli edelleen mukavan uintikelpoista.

Virkistysruiske metsäreissun jälkeen. 

"Kaveri kävi uimassa. Mä en mene...".

Sen lisäksi, että helle lämmitti vedet, se taisi myös tuhota sienisatoa. Kanttarelleja löysimme tasan viisi kappaletta ja niistä ei kovin kummoista kastiketta rustata. Lasken toivoni suppilovahveroiden varaan, joita toivon nousevan runsaasti maasta. Hippu kulki uskollisesti meidän kaksijalkaisten matkassa metsässä mutta Typsykkä viipotti omia reittejään. Onneksi se ei tällä kertaa hävinnyt neljäksi tunniksi vaan palaili kohtuullisen nopeasti takaisin mökin pihaan.

Hippu on kasvanut korkeudeltaan miltei Typyn mittoihin. Ja siitä on paljastunut aito, ehta beagle; ihmisrakas, kaikkiruokainen ahmatti. Suloinen isokorva, joka tykkää metsäkoirien tapaan kieriä sontakasoissa. Haukkuakin se osaa ja vedestä se ei tykkää, kuten olen jo aiemmin todennut. Ensi viikolla Hipatsan ikämittariin tulee puoli vuotta täyteen. Huimaa, miten aika on vierähtänyt. Ja miten paljon iloa Hippu on jo tässä ajassa meille kaikille kolmelle tuonut!