Menneen talven (vai menikö se vielä...?) aikana olemme törmänneet muutamaan otteeseen ilkeään koirakaksikkoon,
josta meillä on kokemusta jo viime syksyltä. Parivaljakosta jackrusselinterrieri on jokaisella kohtaamiskerralla hyökännyt Pimun ja Typyn kimppuun. Yleensä kyseinen piski on ollu irti (!!!) tai se on päässyt ulkoiluttajaltaan karkuun. Typy on urheasti pannut hanttiin ja puolustanut sekä itseään että Pimua. Me omistajat olemme heiluneet välissä ja yrittäneet paeta isokorvien kanssa paikalta. Myönnän, että erään kerran annoin koirien ulkoiluttajan kuulla kunniansa. Huusin äijälle naama punaisena ja haukuin mielestäni vastuuttoman koiranomistajan lyttyyn. Joo, ei fiksua mutta johan nyt on perk...le!
Alkuviikosta Typyllä tuli mitta täyteen, kun kiusaajat ilmestyivät taas melskaamaan isännän ja karvakaksikon eteen. Jackrussel pääsi
taas karkuun ja oli samaa tietä hyökännyt Typsykän kimppuun. Mutta nyt Typy hermostui todenteolla ja rökitti vastustajansa. Sen verran kovan pauhun Typsy nosti päälle, että rähisijä oli lopulta luovuttanut ja poistunut takavasemmalle. Toivottavasti kuriton koira oppi nyt jotakin. Ei, Typy ei purrut eikä vahingoittanut vastustajaa. Mutta antoi kuitenkin samalla räyhäysmitalla takaisin ja se oli oikein se!
Riidanhaastajan lisäksi olemme kuluneella viikolla törmänneet lähimetsässä myyrän raatoon. Se on mielenkiintoinen ja parivaljakkomme jaksaa haistella sitä kerta toisensa jälkeen suurella innolla. Pimuli on elämänsä aikana nähnyt jo aika monta kuollutta mutta Typyä tämä raato tuntuu kiinnostavan loputtomiin. Onhan siinä tietysti erikoinen haju ja hajuthan meidän tyttöjä kiinnostaa.
Kohta haisee tai pikemminkin tuoksuu rairuoho ja lampaanpaisti. Pääsiäinen on ovella ja siitä etenemme kohti emännän jokavuotisia synttärikemuja sekä vappua. Niitä odotellessa iloitaan aurinkoisesta viikonvaihteesta, reipasta sellaista kaikille blogin lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.