Minua liikutti suuresti juttu Japanin tsunamissa loukkaantuneesta koirasta, jota sen uskollinen ystävä hoivasi kaaoksen keskellä. Koirat olivat selviytyneet hengissä jättiaallon alta mutta toinen luppakorva oli kärsinyt vakavia vammoja. Ystävää ei jätetä, etenkään hädän keskellä!
Eilen illalla isäntä käväisi Typyn kanssa lähikaupassa, reissu kesti reilun vartin verran. Pimu nukkui niin sikeää unta ettei vanhaa neitiä raaskinut herättää matkaan mukaan. Mutta Pimuhan heräsi unestaan ja ihmetteli kovasti tilannetta. Vanhus oli aivan kummissaan, kun Typy yht´äkkiä hävisikin isännän kanssa. Ikävä siinä iski ja huoli, minne kamu oikein lähti. Pimuli pyöri levottomasti pitkin huusholliamme eikä taipunut emännän maanitteluihin siirtyä sohvalle rapsuteltavaksi. Ei, sen piti kierrellä eteisessä vahtien ulko-ovea ja odottaa, koska kaksikko mahtaisi palata.
Ilo oli tietysti ylimmillään, kun Typy palasi reissultansa. Hännät heilua vispasivat kovaa tahtia ja kaveri piti haistella joka puolelta ympäri kroppaa. Lämmin jälleennäkeminen siis! Vaikka kaveruksilla on joskus erimielisyyksiä ja yhdessä läjässä ei enää nukutakaan kuten Typyn pentuaikoina, veikkaan silti ettei tämäkään koirakaksikko koskaan jätä toisiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.