Ulkoilu flexissä sujui mallikkaasti. Typy otti välillä spurtteja mutta oivalsi mielestäni aika pian, ettei narun päässä voi juosta valtoimenaan vaikka siinä pituutta riittääkin. Olin varautunut paljon sekopäisempään menoon. Se on tietysti selvää, ettei isokorvia voi yksin flekseissä kuljettaa vaan taluttajia tulee olla kaksi. Tai ainakaan minä en pysty "hallinnoimaan" kahta jääräpäätä, joista toinen sinkoilee minne sattuu ja toinen haluaa kulkea aivan eri suuntaan. Nahkaremmissä menee helpommin. Mutta kun ulkoilemme koko perhe, voimme jatkossa pistää tytöt flekseihin. Antaahan se paremmin liikkumavaraa.
Täällä asuu repolainen. |
Ehkäpä Pimu pitäisi pitää kiinni remmissä ja sitoa remmin toinen pää napakasti itseeni, kun seuraavan kerran menemme koloja ihmettelemään. Mutta mitä jos Pimu tällöin putoaa koloon, perässä liukuisi myös emäntä ... Silloin olisi soitettava palomiehet paikalle. Täytyy vaan toivoa, että en jäisi kolon suuaukkoon jumiin, jotta hätäpuhelu onnistuu. Typy on fiksu beagle mutta puhelinta se ei osaa vielä käyttää.
Lämpimiä terveisiä vanhoille työkavereille palokuntaan!
Oletko jo harjaannuttannut Typyä puhelimen käyttöön?
VastaaPoistaOnpas syvä ja kavala se kettuonkalo. Pysykää nyt kaukana moisesta paikasta, ettei käy kuin Liisalle Ihmemaassa :)
Typy on niin kekseliäs, että se oppi itsekseen käyttämään kaukosäätimiä... Jospa sille antaisi vanhan kännykkäni, voisi treenata sillä tuota puhelimen käyttöä.
VastaaPoistaKetunkolo on tosiaan syvä ja melko iso, kuva ei anna sille oikeutta. Eli kyllä siihen emäntäkin jumiin jäisi...