Pimu on parantunut täysin leikkauksesta ja tikitkin poistettiin maanantaina työllä ja tuskalla. Eläinlääkärikeikka oli totista taistelua meidän omistajien pitäessä koirasta kaksin käsin kiinni hoitajan yrittäessä nyppiä tikkejä pois. Silmät lautasen kokoisina Pimu pisti kaikin voimin hanttiin ja en muista koskaan nähneeni sitä niin kauhuissaan. Yksi tikki jäi poistamatta, koska koirimus oli jo sydärin partaalla. Otamme sen lähipäivinä itse pois. Raukalle on jäänyt kovia traumoja eläinlääkäristä ja se varmaankin pelkäsi, mitä hänelle taas tehdään. Toivon todella, että suuremmat operaatiot olisi nyt tässä eikä vanhusraukkaa tarvitsisi enää lääkäriin viedä kuin rokotusten takia.
Nyt kun leikkauksesta on toivuttu ja lääkekuurit syöty, Pimu toteuttaa taas vanhaa aamurutiinia. Lääkekuurit väsyttivät sitä, joten se ei jaksanut aamulla herätä kerjäämään koirankeksiä mutta nyt vanhoihin tapoihin on taas palattu. Kun arki-aamuisin herään puoli kuuden maissa, kömpii Pimukin ylös ja haluaa keksin. Kun keksi on syöty, sitä saa rapsuttaa hetken aikaa. Mikäli yritän rapsutella sitä ennen keksin antoa, se peruuttaa kauemmaksi odottaen makupalaansa. Meidän koiraahan ei rapsutella ellei se saa ensin jotain palkkaa! Palkanmaksajiksi joutuvat emännän lisäksi myös meille kylään tulevat sukulaiset ja ystävät. Hekin joutuvat usein maksamaan herkkujen muodossa siitä, että Pimua saa silitellä ja rapsuttaa. Siksi suurin osa heistä osaakin kyläilemään tullessaan varustautua makupalojen kera.
Olen varma, että Pimu on siis melkoisen ovela tyyppi. Se on hoksannut, että kannattaa vaatia ensin jotain itselleen ennen kuin antaa emännän tai muiden kaksijalkaisten lässyttää, halailla ja rapsutella. Pimu kun ei ole koskaan ollut kovin perso rapsutuksille eikä tule niitä koskaan itse vaatimaan. Joten jos haluat rapsuttaa, anna keksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.