Vihdoinkin taas Puulan rannoilla!

Pitkä, koko talven kestänyt odotus päättyi viikko sitten, kun suuntasimme auton nokan kohti nelostietä ja Kangasniemeä. Koska oli luvattu hienoa säätä ja saimme tiedon, että Puula on sula, päätimme lähteä avaamaan mökkikautta viikkoa suunniteltua aiemmin. Ja voitte uskoa, miten iloisia olimme koko poppoo!

Mökin kuistilta tiirailtiin mökkirantaa.

Mökkivanhus oli pysynyt talven ajan ryhdikkäästi ja vaurioitta pystyssä. Kuten myös aitat ja huussi. Järven pinta oli melkoisen korkealla ja näin ollen vesi oli vallannut osan laituria. Toivottavasti veden korkeus ei tuosta enää nouse, muuten Puula ulottuu mökin portaille saakka 😀 En muista, milloin viimeksi järven pinta oli näin korkealla. Siitä on todella pitkä aika. 

Kuten tavallista, mökkikautta avatessa, eka yö meni pätkäunia nukkuessa. Tämä johtui siitä, että Hippu ja Myttö olivat niin onnellisia ja riemuissaan mökille pääsystä, etteivät malttaneet nukkua. Yölläkin piti päästä käppäilemään rantaan ja pitkin pihaa, haistelemaan uusia hajuja ja tarkistamaan tontin nurkkia. Lauantaina kaksikkoa nukuttikin aamulla pitkään. Ja kyllähän mekin isännän kanssa olimme valtavan iloisia, että pääsimme taas mökille. Minulla oli hyvä fiilis, parempi kuin vuosi sitten. Katselin toki äidin kuvaa hyllyn päällä ja lähetin taas isot kiitokset siitä, että tämä möksä on meidän ja lupaamme jatkossakin hoitaa sitä huolella. 

Myttö saunoi. 

Viikonloppu hujahti nopeasti. Kaikenlaista puuhaa talven jäljillä riittää mutta ei mökkeilyn pidä pelkkää raatamista olla. Saunoimme (myös Myttö), grillasimme ja nautimme maisemista, jotka mökin kuistilta avautuvat. Tälle kesälle ei ole suuria urakoita suunniteltu. Isäntä on luvannut tehdä uuden tiskipaikan ja aikoo vielä viime kesänä tehtyä huussia hiukan fiksailla. Tulemme olemaan kesän aikana mökillä jonkinlaisissa pätkissä. Vaikka itselläni on pitkä loma, ei mökillä aiota olla kuukausitolkulla yhtä soittoa. 

Hippunen tarkkaili pihapiiriä ja järvellä
lipuvia kuikkia. 

Keskiviikkona Hippu kävi lukukoirailemassa kotikirjastossamme. Lukijoita oli taas mukavasti ja rapsutuksia sateli runsain määrin. Hippuli nauttii kovasti, kun saa kaiken huomion itselleen. Ja niin rauhallisesti ja joviaalisti se suhtautuu kaikkiin lukijoihin sekä moikkaajiin. Olen ollut valtavan ylpeä siitä mutta myös Myttösestä. Hirmuisen hienosti se jää yksin kotiin, kun lähdemme Hipun kanssa kirjastoreissuille. Ääntäkään se ei päästä ja uskoakseni nukkuu siihen saakka, kun isäntä tulee töistä kotiin. Kovasti helpottaa omaa mieltäni, kun ei tarvitse stressata Mytön pärjäämisestä. Se on reipas likka!

Eilen oli helatorstai. Nyt nämä risaiset viikot ovatkin hetkeksi ohi. Seuraava sellainen on juhannusviikko mutta silloin meidän sakki jo lomailee 🌞 Nyt vaan saisi alkaa sää pikavauhtia lämpenemään sää ja kevät etenemään ripeästi kohti kesää. Voisi loputkin toppatakit pistää kaappiin odottamaan ensi talvea...