Kivoja syyskuulumisia

Luvattoman kauan vierähti taas aikaa, kun olen kirjoitellut tänne Pieneen Suureen Beagleen. Mutta syksyä eletään ja hyvin meillä on mennyt 😊 Olemme taas normaalissa arkielämässä, sillä palasin pitkältä kesäloma-sapattivapaaltani töihin. Vapaa oli loistava veto ja nautin siitä aivan suunnattoman paljon. Mielestäni olin sen myös ansainnut 😉

Hippu voi mainiosti. Kuten arvelinkin, jo aikoinaan Typyä hoitanut ortopedi on loistava 😍 On "ammattilaisia" ja sitten niitä ammattilaisia, aivan kuten ihmislääkäreissäkin... Kävimme Hilpan kanssa elokuun lopulla tämän erinomaisen tohtorin pakeilla. Sain selkeän selostuksen Hipun vaivoista ja tilanteesta. Hoitosuunnitelma laitettiin kuntoon, kuten myös lääkitys. Siinä kun oli nimittäin vikaa edellisen ortopedin jäljiltä. Hipulla on nyt yksi lääke, jota sille annetaan lokakuun loppuun saakka. Sen jälkeen pidetään taukoa ja katsotaan, pärjääkö Hipa ilman lääkettä. Jos kivut palaavat, palaa myös lääke. Kenties sen loppuelämäksi mutta se ei haittaa. Pääasia, että Hippu voi hyvin.

Syyskuisia nuuskutteluja
kotikonnuilla.

Ortopedin (sen loistavan 😁) mukaan esim. leikkaus ei ole vielä ollenkaan Hipun kohdalla ajankohtainen. Magneettikuvauskin on turha, otetaan kuva jos leikataan. Hippu voi näiden vaivojensa kanssa elää hyvää elämää jatkossakin ja tilanne ei ole ollenkaan toivoton. Ortopedi suositteli "tukitoimia", joista meillä ne onkin olleet käytössä jo Hipun pentuajoista alkaen; ruoka- ja vesikippo telineessä ja valjaat lenkeillä. Kaulapantoja meidän koirat eivät koskaan käytä, paitsi kirjastossa. Ostimme myös varmuuden varalle ison häkin ja koiraportaat auttavat mökillä. 

Syksyn lukukoirailut aloitettiin
naapurikirjastossa. 

Aloitimme Hilpan kanssa viime viikolla syksyn lukukoirailut. Ensin oli vuorossa naapurikirjasto ja ensi viikolla suuntaamme kotikirjastoomme. Koska Hipun vointi on hyvä, voimme ilolla käydä kirjastokeikoilla. Kangasniemellekin päästiin pitkästä aikaa ja vietimme siellä leppoisan viikonlopun. Isokorvat olivat aivan riemuissaan, kun pääsivät taas Puulan rantoja nuuskuttelemaan. Mökkikautta on onneksi  vielä jäljellä. Lokakuussa möksä vetäytyy sitten talvilepoon.

Myttö tutki mökillä, löytyisikö
vielä mustikoita. Ei löytynyt.

Myttö on reipas ja hyväntuulinen oma itsensä. Ilolla Myttöskä on ottanut vastaan sen, että Hippu on päässyt sen kanssa taas pitkille lenkeille. Muutamia viikkoja Hippu teki vain minilenkkejä ja portaissakin kannettiin, mistä se ei ollenkaan tykännyt. Myttösen mielestä Hipan kanssa on aina hauskaa ja kaikkialla. Joten kovin onnellinen Myttökin varmasti on, kun Hippu on taas kunnossa. Myttö huomioi loistavasti sen, että Hippu oli tovin aikaa huonovointisempi. Silloin Myttö ei Hippua leikkeihin haastanut ja meni isosiskon viereen lepäämään, kylki kylkeen 💕

Nyt kun meidän elämä on asettunut taas tuttuihin vanhoihin uomiinsa ja elo rullaa hienosti, aiomme parin viikon päästä juhlia jälkikäteen likkojen isännän sekä Mytön synttäreitä. Minulla on edelleen mahdollisuus tehdä aika paljonkin töistäni etänä, joka helpottaa mieltäni kummasti. Pikkujoulukutsut on hommattu ja odottavat postitusta. Lokakuussa palaamme Puulalle. Meidän syksy näyttää kivalta ja se on parhautta se 🍁🍄