Raatoja ja eläviä elukoita

Meidän syksy on jatkunut kivoissa merkeissä. Menneenä viikonloppuna kilistelimme juhlamaljoja ja nautimme kakkua Mytön sekä likkojen isännän kesällä olleiden merkkipäivien johdosta 🎂 Hippu ja Myttö saivat myös herkkuja, mm. kuivattua peuranlihaa. Hauska tunnelma kannatteli yön pikkutunneille saakka ja sunnuntaina meillä olikin melkoisen väsynyttä juhlakansaa, eritoten meidän isokorvat. 

Hippu jaksaisi tutkia supikoiran
raatoa loputtomiin. 

Hippusen ja Myttösen kanssa olemme ulkoilureissuillamme käyneet ihmettelemässä supikoiran raatoa. Samaisilla lenkeillä käydään moikkaamassa myös lampaita. Supikoiran raato kiinnostaa kovasti eritoten Hilpaa. Se haistelee sitä innolla ja kyllä, myös maistelisi, jos saisi luvan. Hippu on hyvin kiinnostunut kuolleista eläimistä ja niiden raadoista. Niitä pitää merkkailla nuuskuttelun lisäksi. Myttö ei niinkään ole kuolleista elukoista innostunut vaikka toki aina kerran ruumista pitää nuuhkaista. 

Tänä vuonna kotimme lähellä olevalla niityllä asustelevat lampaat eivät ole kiinnostuneita koirista. Eivät ne koiria pelkää mutta eivät myöskään tule pusuttelemaan, kuten aiempien kesien villakasat. Kohta lampaat siirtynevät taas talviasumukseensa. Ehkä vielä ensi viikolla tapaamme ja voimme toivottaa kamuille hyvää tulevaa talvea.

Myttö tutkii koirapuistossa.

Hippu voi tällä hetkellä hyvin. Lääke puree, kuten edellisessä kirjoitelmassani kerroinkin. Reseptillä sitä on vuodeksi eteenpäin. Jos kipuja ei tule ja vointi on hyvä, ei ortopedin käynnille ole tarvetta ennen ensi syksyä. Silloin Hipulta on otettava verikoe ja uusittava lääkeresepti. Olen kovin onnellinen, että Hippu on hyvinvoiva ja iloinen. Valtava helpotus, että tilanne on nyt tämä! Hiukan on alkanut jo jännittämään tämän kuun lopulla tehtävä lääkkeen "lopetusprojekti" mutta toimimme ortopedin ohjeen mukaisesti; kokeillaan pärjääkö Hipa ilman lääkettä. Ja jos ei, palaamme pilleripurkin äärelle.

Lukukoiran palkanmaksuhetki.

Viime viikolla lukukoirailimme syksyn ekaa kertaa kotikirjastossamme. Lukijoita oli runsaasti, kaikki vuorot olivat varattu. Hippu hoiti hommansa taas mallikkaasti, onhan se täysverinen ammattilainen työssään. Ensi viikolla suuntaamme naapurikirjastoon. Kotikirjastoon palaamme marraskuussa, sillä jouduin pahoitellen perumaan lokakuun vuoromme työasian vuoksi. Harmi, että nyt osui samalle illalle työhomma, jota lukukoirailu ei voi ohittaa 😞 

Kohta on edessä syysloma. Silloin lähdemme huristelemaan nelostietä pitkin kohti Kangasniemeä. Mutta jo ennen sitä lähden naisporukalla, yhdessä Hipun ja Mytön kanssa, viettämään syksyistä viikonloppua Puulan rannoille. Siitä tulee varmasti rentouttava ja leppoisa retki. Kovin nopeasti mökkikausi aina kulkee ja tulee taas aika kiittää mökkivanhusta menneestä. Samassa lauseessa toivotamme sille hyvää talvea ja pyydämme pysymään sitä pystyssä. Mutta kun vuosi vaihtuu, voikin jo alkaa odottamaan kevättä ja uusia mökkiseikkailuja!