torstai 28. kesäkuuta 2012

Mistä näitä oikein tulee?

Meidän vanhukselle iskee näköjään draamakuningatarvaihde silmään, kun ollaan emännän kanssa eläinlääkärissä. Maanantainen verikoereissu oli nimittäin mennyt ilman mitään kommervenkkejä ja ketkuiluja. Isännällä on siis selvästi rauhoittava vaikutus Pimuliin. Mistähän saisin imettyä itseeni tuota taika-ainetta, jotta Pimu olisi iisisti lääkärissä myös minun kanssani...

Koetulokset olivat pettymys. Maksa-arvoista toinen oli laskenut hieman, toinen taas noussut pikkuisen. Spesiaalisapuskat eivät siis ole tehonneet ja kieltämättä olen miettinytkin, miten jollain ruualla voisi olla parantava vaikutus. Olen hiukan kyyninen tuon asian suhteen. Se, mikä maksassa riivaa, on edelleen arvoitus. Lääkäritäti arvaili syyksi tulehdusta, rasvamaksaa tai kasvainta. Minulta pääsi taas itku. Harmittaa vietävästi Pimun puolesta enkä edes halua ajatella, että ikäneidolla olisi jotain vakavaa. Seuraavaksi vaivan syytä ryhdytään selvittämään laaja-alaisen ultraäänikuvauksen voimin ja uskomme, että sen jälkeen olemme paljon viisaampia. Kuvauksen suorittaa koirien maksavaivoihin erikoistunut eläinlääkäri, joten käynnistä on varmasti kaikin puolin hyötyä, sillä pääsemme haastattelemaan asiantuntijaa.

Eilen teimme isännän kanssa lenkin paljastelijapuistossa ja törmäsimme sammalmättäällä kököttävään supikoiraan. Typy ulvoi vimmatusti ja olisi mieluusti lähtenyt ajamaan karvanaamaa. Pimunkin hajuaisti pelaa moitteettomasti ja se nuuski innokkaasti otuksen jälkiä. Ja eikä tässä vielä kaikki; isännän tehdessä iltalenkin kotikoirapuistoomme, oli portin takana kuikuillut mikäs muu kuin supi! Taas! Tämä tuskin oli sama veijari kuin päivällä tapaamamme mutta ihmettelimme isännän kanssa, mistä näitä supia oikein riittää näin kaupungissakin. En ole aiemmin nähnyt supikoiraa kuin raatona ja sekin tapahtui mökillä. Eipä kyllä, itse pidän kyseistä elukkaa petona, joten en ole erityisen innokas niitä tapaamaankaan. Toisaalta olen puistossa nokatusten mieluummin supikoiran kuin itsensäpaljastelijan kanssa.

3 kommenttia:

  1. Harmi, että maksakokeet eivät osoittaneet parempaa tulosta. Enpä minäkään usko oikein erikoisruuan parantavaan vaikutukseen. Lähinnä se on jonkun maksaa kiusaavan komponentin pois jättäminen. Ja se palautuminen voi olla tosi hidasta. Toisaalta se maksavika on voinut olla tosi pitkän aikaa ja nyt vasta alkaa aiheuttaa oireita kun iän myötä kaikki muukin aineenvaihdunta hidastuu. Who knows?

    Supeja on oikeasti aivan liikaa. Missä vain on peltoaukeaa, siellä supeja. Eikä tämä ole mitään metsästyspropagandaa. Niitä supeja pitäisi tehokkaasti hävitellä pois. Oikeasti. Täällä meilläkin näkee joka päivä supeja. Olen vähän vihkaillut miehelle loukkujen asettamisesta, mutta mies on aika laiska vaikka muuten metsästääkin. Terveisii M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  2. Harmilliset tulokset, mutta onneksi olette menossa specialistille.

    Supeihin emme ole törmänneet. Eikös ne haise pahalle?

    VastaaPoista
  3. Marja-Leena: totta tosiaan se erikoisruuan syöttäminen Pimulle taisi ja taitaa olla turhaa. Mutta annamme sitä nyt siihen ultraäänikuvaukseen saakka. Aion kyllä höystää sapuskaa mm. muutamalla grillimakkaran palasella kun käymme mökillä. Supi tuhoaa kaikki pikkuelukat läheltään, siinä häviää lintujen pesät ja munat sekä moni muu. Sen vuoksi en itse moisista otuksista tykkää.

    Nettimartta ja Myrsky: minäkin olen kuullut, että supi haisee. En ole ihan niin lähelle niitä päässyt, että minun nenääni lemu kävisi. Mutta päätellen meidän tyttöjen valtaisasta nuuskuttelusta, taitaa otus jättää peräänsä melkoisen hajuvanan.

    Pimun ja Typyn emäntä

    VastaaPoista

Kiva, kun kommentoit!
Typy, Hippu ja emäntä kiittävät.