Pimun ennätys lyötiin, kun Typy teki viikonloppuna reilun neljän tunnin ajoreissun Kangasniemen metsissä. Nenä lähti viemään pitkäkoipea ja se oli sitä myöten menoa se! Isäntä kävi välillä huhuilemassa juoksijaa yhdessä Pimun kanssa. Minä taas istuin mökissä sydän syrjällään ja mietin, tuleeko Typsykkä hengissä takaisin. Isännän mielestä murehdin turhaan mutta minkäs sille mahtaa. Huoli painaa mieltä, kun Typy juoksee metsässä kello yhden jälkeen yöllä. Vastaan voi tulla vaikka karhu... tai mitä jos Tyyperi repii itsensä risukossa tai astuu kyyn päälle. Hui! Onneksi tällä hetkellä yöt ovat valoisia, se lohdutti hiukan mieltä, kun odottelimme Typsyn paluuta.
Maratoonaria väsytti sen verran perjantaiyön jäljiltä, että se pysyi visusti mökin pihalla loppuajan reissustamme. Mökin nurkalta löytynyt rastaan raato kiinnosti kovasti molempia isokorvia ja välillä ihmeteltiin isoa meteliä pitäneitä kalalokkeja. Pimu nyrpisteli nenäänsä erikoispöperöilleen ja hellyin antamaan sille kyytipojaksi makkaraa ja pihvinpaloja, jotta oma ruoka tuli syödyksi. Itseltäni lähti talviturkki 18-asteisessa Puulassa ja isäntä remontoi mökin keittonurkkausta uuteen uskoon.
Kesälomani koittaa reilun viikon päästä ja tuttuun tapaan vietän siitä ensimmäiset viikot yhdessä karvakuonojen kanssa. Isäntä siirtyy lomalaitumille vasta elokuun puolella ja ennen sitä keksin meille lomalaisille mukavaa puuhaa täällä kaupungissa. Kangasniemelle suuntaamme joka tapauksessa heinäkuun loppupuolella mutta ennen sitä vietän lomapäiviä tyttöjen kanssa mm. Rajasaaressa käyden. Ensi viikolla koittaa myös 5. hääpäivämme, joka tänä vuonna vietetään Tallinnan kesää katsellen. Pimu ja Typy pääsevät reissun ajaksi hoitoon Keravalle, jossa pojanviikarit jo odottavat kavereita kylään. Tällaisin suunnitelmin yritämme malttaa siis vielä hetken. Lomapäivät nimittäin pilkistävät jo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.