torstai 30. tammikuuta 2014

Ei se koskaan lopu, ikävä

Käykääpä katsomassa Beaglemaista menoa-blogista piirustus meidän rakkaasta Pimusta. Blogin ylläpitäjä Inkku on ikuistanut piirroksen muodossa meidän ikäneidon ja olen otettu tästä Inkun hienosta eleestä. Kovasti kiitoksia, Inkku! Ihan valtavan mukava juttu.

Minulta on muutamat ihmiset kysyneet, joko ikävä alkaa hellittämään. Olen vastannut, että en koskaan lakkaa ikävöimästä Pimua. Suurimman surun yli pääsee ja elämä toki jatkuu mutta ikävä ei lopu koskaan. Ja ikävöin minä myös poismenneitä kaksijalkaisia; serkkutyttöä, mummoa, enoa. Eikä ikävä kai pahasta ole ja pystyn elämään sen kanssa ihan mallikkaasti.

Isännällä on kevään aikana tehtävänä nikkaroida Pimun tuhkalle uurna. Laitoin kaksi Pimun pentuaikaista lelua jemmaan ja ne laitetaan uurnan kanssa hautaan. Sinne samaan, Puulan rannalle, jonne on jo haudattuna meidän edesmennyt chinchilla-herra Nuppi. Pimu olisi aikoinaan kovasti tykännyt leikkiä Nupin kanssa mutta valitettavasti herrasmies oli sen verran pienikokoinen ettei leikit riehakkaan beagleneitosen kanssa oikein onnistuneet. Mutta toukokuussa, kun mökkikausi taas avataan, pääsevät Pimu ja Nuppi vihdoinkin riekkumaan ja juoksemaan yhdessä, siellä paremmilla metsämailla.

6 kommenttia:

  1. Ole hyvä! Kuvaa saa käyttää koska kyseessä on kuitenkin teidän koira. Meidän Pimu haudattiin myös mökille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inkku vielä kerran hienosta piirustuksesta!

      Typyn emäntä

      Poista
  2. Kiva blogi, ulkoasua voisi ehkä hieman muokata oman näköisemmäksi ja postauksia näyttää tulevan tasaiseen tahtiin. Ihanan pitkää olet jaksanut pitää blogiasi kun katsoo arkistoa. Minullakin on eläinaiheinen blogi osoitteessa: http://silkkiturkit.blogspot.fi .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa seuraamaan meidän seikkailuja, Venla! Myönnän olevani vähän tylsä ja en ole kamalasti laittanut paukkuja tämän blogin ulkonäön kustomointiin. Eli aika vakio-Blogger-kaavalla on menty. Täytyypä käydä kurkkaamassa blogiasi!

      Typyn emäntä

      Poista
  3. Onneksi ikävältä taittuu jossain vaiheessa kipein terä. Aina kuitenkin on muistoissa ja puheissa mukana ja valokuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikeassa olet, Nettimartta. Ikävä toki muuttaa muotoaan ja kyllä minullakin se raastavin aika on ohi. Koville tämä on kyllä ottanut, kamalan pahalta on välillä tuntunut. Mutta matka jatkuu ja ilman muuta Pimu kulkee mukanamme muistoissamme ikuisesti.

      Makkaranmakuiset muiskut Myrskylle ja Tuiskulle meidän neidiltä!

      Typyn emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.