sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Elokuun illassa

Palataanpa hetkeksi elokuun 9. päivään, jolloin juhlistimme helteisenä iltana tuoretta maisteria sekä keväällä pyöreitä ikävuosia saavuttanutta allekirjoittanutta. Sää ei olisi voinut suosia paremmin ja ruuan sekä kahvin ajan vierasjoukolla taisi olla suorastaan hikiset oltavat. Onneksi ilma yötä kohti viileni ja loppuilta juhlapaikan puutarhassa pistettiin jalalla koreasti ja nautittiin virkistäviä juomia.

Pirskeisiin oltiin kutsuttu meille tärkeät ihmiset. Joukkoon mahtui lähisukua, opiskelutovereita, lapsuudenystäviä ja entisiä työkavereita. Kaikkia heitä halusimme juhlien avulla kiittää isännän opintojen polulla tukena ja hengessä mukana olemisesta. Omalta kohdaltani lausuin kiitokset myös hyvistä ystävistä, joista osan kanssa yhteistä matkaa on kuljettu pikkutytöistä asti. Ja niitä vuosia on siis takana jo jokusen kymmentä...

Itseoikeutetusti myös Typy pääsi juhlatunnelmiin mukaan. Laitoimme sille ulos, talon nurkalle, oman paikan jossa se sai pötkötellä. Kun me kaksijalkaiset olimme sisätiloissa nauttimassa tarjoiluista, odotti Typy kiltisti omalla paikallaan puutarhassa. Eikä sitä suinkaan unohdettu, sillä anoppini piti huolen, että myös Typy sai oman juhla-ateria-annoksensa. Illan aikana Tyyperiä käytiin kovasti rapsuttelemassa ja tervehtimässä. Kukaan ei ihmetellyt, miksi se oli otettu kekkereihin mukaan. Ja mitäs ihmeellistä siinä olisi ollutkaan, Typy on meille kovin rakas perheenjäsen. Emmekä hetkeäkään epäilleet, etteikö se osaisi käyttäytyä ja ilta sujuisi mutkattomasti. Irti emme sitä kuitenkaan laskeneet vaan pitkän pitkässä remmissä se kierteli pihamaalla. Oltiin sentään keskellä kaupungin hälinää.



Kun juhlien "virallinen osuus" oli takanapäin, totesimme että Typsyn on aika lähteä kotiin nukkumaan. Talutin melkoisen väsyneen biigelin siskoni ja hänen miehensä autoon ja he veivät meidän pitkäsäären kotiin. Discorieha jäi siis Typyltä näkemättä mutta en usko, että sitä jäi harmittamaan. Ja kun loppuyöstä palailimme kotiin, ovelle lampsi vastaan puoliunessa oleva Typy. Tervehdittyään se suuntasi samaa tietä omaan petiinsä ja vaipui takaisin unten maille.


2 kommenttia:

  1. Ompa ollu sittä mukava ku on Typyhhii suanna juhlija! Tottahan sitä pittää koko perreen olla paekalla juhlissa :)
    Juhlat on mukavija, sano äet. Minähä en niistä tiijjä ku en oo ollunna. Vuan ehken vielä joku päevä meellähhii maesterija juhlittaan ja minnoon ensmäesenä paekalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä meilläkään tämänsuurisia kemuja ole ollut omien häiden lisäksi. Mutta nyt päätin, että järjestän isännän kunniaksi juhlat, sillä viiden vuoden opiskelut aikuisiässä ja vielä miehelle, joka ei ole koskaan ollut kovin lukuihmisiä, oli hieno saavutus. Meidän perheessä on siis nyt Typy-uimamaisterin lisäksi myös toinen maisteri ja siihen se taitanee kyllä jäädä. Mutta hyvä näin!

      Pimu-vainaa oli meidän hääjuhlissa aikoinaan mukana, jotka pidettiin samassa paikassa kuin nämä kekkerit. Sen vuoksi oli helppo päätös, että Typy juhlii nyt mukana ja Pimukin, jos se olisi vielä täällä meidän luona.

      Sateisesta ja viilenevästä säästä huolimatta mukavaa alkaneen viikon jatkoa sinulle ihastuttava Iivari! Ja äetillesi tietty myös!

      Typyn emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Typy, Hippu ja emäntä kiittävät.