maanantai 15. syyskuuta 2014

Pari sääntöä mökkimetsään

Sienireissussa.

Uskon, että saan vielä Typystä itselleni sienikaverin. Pimuhan oli uskollinen sienestystoveri Typsyn säntäillessä pitkin kuusikkoa. Sitä ei viis kiinnostanut hitaasti lampsiminen metsän siimeksessä silloin, kun Pimu vielä kulki emännän rinnalla. Mutta kun viime viikolla kävimme mökkimetsässä keräämässä kanttarelleja ja mustatorvisieniä, ei Typy lähtenyt seikkailemaan päättömästi vaan pysyi koko reissun ajan näköpiirissäni. Vai johtuiko rauhaisa käytös siitä, että sunnuntainen sekoilu painoi vielä beaglen luissa ja ytimissä....

Lenkillä vähän isommalla tiellä...
remmissä.
Vietimme Typsyn kanssa mukavan viikon mökillä. Mitään kovin erikoista tai hyödyllistä ohjelmaa meillä ei ollut mutta ulkoilimme, kävimme kirkonkylällä, lämmitin saunaa ja luin kirjoja. Typsykkä kävi uimassa ja olisihan Puulaan vielä itsekin voinut pulahtaa, sillä vesi oli 17-asteista. Mutta jätin uintihommat nyt Typylle. Kuikat eivät olleet vielä aloittaneet muuttomatkaansa ja tukkakoskeloäiti toi näytille isoksi kasvaneet poikasensa. Oravalla oli kova homma, kun se piilotti sienien palasia puiden koloihin. Syksyn merkkejä oli mökilläkin jo vahvasti ilmassa mutta päivisin aurinko jaksoi mukavasti lämmittää. Iltaisin, pimeän tultua ihailimme mökin kuistilta tähtiä ja kirkkaana mollottavaa kuuta.

Ja lenkin jälkeen uimaan!

Eilen piipahdimme pitkästä aikaa Rajasaaressa. Melkoisen vähän oli koiria saarelle saapunut ja Typykin keskittyi meidän vahtimiseen sen sijaan, että olisi ryhtynyt leikkiin muiden nelijalkaisten kanssa. Nykyisin näyttää siltä, että Typsyä ei kiinnosta leikkiä kuin ihmisten kanssa. Se on hiukan harmillista, sillä kirmailu muiden koirien kanssa olisi sille hyvää liikuntaa. Voimme vain arvailla syitä tuohon huonoleikkisyyteen; onko Typystä tullut aikuinen, onko se laiskistunut, onko se ronkeli leikkikamujen suhteen, onko sillä huono kunto... Eipä toista voi tietenkään leikkiin pakottaa, eihän kukkokaan käskien laula. Ja onhan olemassa se mökkimetsä, jossa voi kirmailla sielunsa kyllyydestä. Kunhan Typy vain muistaisi pari sääntöä; ei lähde liian kauaksi ja palaa takaisin...


4 kommenttia:

  1. http://aamunvirkkuillantorkku.blogspot.fi/
    Täällä karvakorva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva blogi, liityimme Typyn kanssa matkaanne mukaan!

      Typyn emäntä

      Poista
  2. Oeskoon ollunna vähä rankemmampuoleenen opetus se karkureessu sinne mehtään? Ettee passoo lähtee ennee kaavvas palavelusväestä.
    Ee se kuulema kaekkija koerija kiinnosta se toesiin kansa leekkiminen. Minun eeltäjä olj männä puarustanna vuan omija hommijjaa vaekka olj kaks kaverija ollu leekkiin kuhtumassa. Se ku olj tottunna olemmaa enimmäksee immeesten kansa ni ee välittännä nelijalakasista mittää. Kyllä on ollu teellä hyvät mökki-ilimat ja illat. Ku ee vielä oo kylymeekää illalla ollu. On tarenna kuuta ja tähtijä katella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä Typpänä tosiaan muistaa ainakin tovin, ettei kannata lähteä hortoilemaan liian kauaksi mökistä ja meistä kaksijalkaisista. Hyvä niin.

      Typy oli innokas leikkijä vielä pentuna mutta nykyisin se tosiaan viihtyy enemmän omissa oloissaan. Hajut ja kaikenlaiset muut löydökset maasta kiinnostavat enemmän. Typy on sellainen omien polkujen kulkija.

      Toivotaan aurinkoisia syyskuun päiviä sekä sinne teille että myös tänne etelään! Ihanaa, ettei ne kamalat kurakelit ole vielä tulleet.

      Typyn emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Typy, Hippu ja emäntä kiittävät.