tiistai 9. syyskuuta 2014

Huh, että säikähdettiin...

Kun perjantaina saavuimme mökille, hoksasi Typy pihalle ilmestyneen ampiaispesän. Pesä oli hajonnut muutamiksi isoiksi kappaleiksi ja isäntä arveli, että joku elukka on saattanut kuljettaa sen pihamaalle. Typsy päätti kieriä ja hangata kroppaansa pesän palasiin. Jonkinlaista hunajanaamiota se kai havitteli turkkiinsa vaikka hunajat olivat pesästä varmasti jo syöty.

Harvoin kai on näin lämpimiä syyskuun päiviä ja sen vuoksi päätin jäädä Typyn kanssa Puulan rannalle sairaslomailemaan. Olen siinä kunnossa, että pystyn saunapuita ja -vesiä kantamaan pienissä erissä ja makkaroiden heittäminen grilliin onnistuu hyvin. Kun kerran on tilaisuus löhöillä täällä metsän hiljaisuudessa, luonnon keskellä, olisi ollut ihan pöhköä lähteä kotiin. Toki, jos kuntoni ei olisi täällä korvessa oleilua sallinut, olisimme hypänneet autoon sunnuntai-iltana koko sakki.

Niin, isännän piti hypätä sunnuntaina linja-autoon mutta kotimatkasuunnitelmat menivät uusiksi. Ei sen vuoksi, että me tytöt jäimme mökkeilemään. Typsykkä päätti lähteä reissun päälle, jolla viipyi reilun viisi tuntia. Ja ei tuo olisi ihmeellinen juttu ollut, jos isokorva olisi seikkaillut tuossa meidän metsässä. Mutta neiti päättikin lähteä pidemmälle karkumatkalle ja suuntasi noin kilometrin päässä olevaan metsikköön. Ja minne lie sieltä, sen kun tietäisi... Etsimme Typyä auton ja pyörän kera. Kyttäsimme kelloa, ehtikö isäntä linja-autoon tai Mikkelistä lähtevään iltajunaan. Minä itkin ja panikoin, isäntä lohdutteli eikä suostunut harkitsemaan kotiinlähtöä ennen kuin koira on löydetty. Ja emäntä rauhoittunut...

Olin saanut laitettua pöytään iltapalaa, jonka syötyämme olisimme jatkaneet etsintöjä. Haukkua ei ollut kuulunut enää pariin tuntiin. Ja sitten; pihaan hölkkää kurasta ja liejusta musta, rättiväsynyt ja nälkäinen beagle. Typy ulisi jonkinlaista paniikkiansa, minä itkin ilosta ja isäntä hymyili. Olemme varmoja, että Typsy oli jossain vaiheessa eksynyt, Niin helpottuneen oloinen se oli, kun palasi takaisin mökille. Isäntä huuhteli isommat kurat pois Typsykästä ja minä tarjoilin sille ruokaa, jonka se ahnaasti hotki.

Miten isännän kotiinpaluun sitten kävi? Siskoni ja hänen miehensä pelastivat isännän pulasta. He olivat juuri ehtineet lähteä omalta mökiltään etelään päin, kun Tyyperi palasi. Hyppäsimme siis kaikki kolme autoon ja Mikkelissä isäntä sanoi meille Typyn kanssa heipat. Ajellessani takaisin Kangasniemelle päin takapenkillä tuhisi täydessä unessa oleva reissulainen. Ja minä itkin taas, onnesta.


10 kommenttia:

  1. Voi apua kuinka kauhea tuo Typyn retki. Onneksi kuitenkin Typy palasi takaisin mökille, eikä jäänyt metsään eksymään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tuo Typyn reissu säikäytti todella. Se lähti sellaiseen suuntaan, missä ei olla kuljettu. Onneksi se löysi takaisin mökille, kuinka pitkän kiertämisen kautta, sen kun tietäisi... Mukavaa viikon jatkoa toivotellen Typyn emäntä

      Poista
  2. No huh! Ihan tuota luki ku jännityskertomusta! Mikä onni että osas Typsy takasi kottii. Ku on jäniksenmehtuuaekahhii ja kaekellaesta elukkata muutennii liikkeellä!
    Lie ollu väsyny neeti reessun jäläkee.
    Toevottavasti pyssyy nyt lähitienoella ettee sinun tarvihe lähtee jälestämmää sitä puolkuntosena. Terveeset seekkaelijattarelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä oltiin väsynyttä piikeliä... Eilen ja tänään Typy on pysynyt matkassani mukana eikä ole lähtenyt edes tuohon mökin takaiseen metsään. Taisi vähän säikähtää itsekin. Sen etsiminenhän on oikeastaan turhaa ja teemme sitä oman mielenrauhan vuoksi. Emmehän me tiedä, missä kaikkialla se tuolla korvessa juoksee... Mutta emme pysty vain istumaan mökissä ja odottamaan. Tutkapanta olisi varmaan hankittava... Terkkuja sinne Savoon täältä Puulalta! Typyn emäntä

      Poista
  3. Typy on ihan oikea piikeli. Veri vetää välillä metsälle, mutta kun kokemus on aika ohut, voipi joutua harhateille. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.
    .Oliskohan karhu käynyt teidän mökillä? Juuri nyt ne alkavat etsiskellä talvipesää ja siinä ohessa syövät kaiken, mitä löytävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemus on tosiaan aika pientä ja se on rajoittunut pitkälti tähän lähimaastoon. Mutta ihmeellisesti Typy on joka reissulta löytänyt ehjänä takaisin mökille. Isäntä uskoo Typyn suuntavaistoon paremmin kuin minä. Karhu on hyvinkin voinut vierailla täällä. Toivottavasti se pysyy poissa nyt muutaman päivän... Lämpimiä syyskuun päiviä teidän laumalle toivottaa Typy ja emäntä

      Poista
  4. Ajokoiranhan vaistot sillä Typylläkin on. Eli Useamman tunnin metsäretket ovat ihan normaaleja ajokoirilla :) , mutta Typy oli kyllä omilla retkillään aika pitkää :0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, ajokoira on ajokoira. Typyn vaan soisi seikkailevan tuossa lähimetsässä, olkoonkin siellä vaikka koko päivän. Nyt se lähti turhan kauas ja lähelle isompaa autotietä sekä suota. Mutta pääasia, että retki päättyi onnellisesti. Terkkuja söpölle Joselle! Typyn emäntä

      Poista
  5. Olipa gaumee seikkailu. Onneks kaikki päätty hyvin ja Typy löysi kotiin takas. Huh huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli siinä seikkailua kyllikseen! Tämän kesän eka karkureissu ja sen Typy päätti sitten tehdä oikein pitkän kaavan mukaan. Oli suuri ilo, että se palasi ehjänä kotiin. Muiskut teille tuulisille pojille meidän reissulaiselta! Typyn emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Typy, Hippu ja emäntä kiittävät.