perjantai 28. marraskuuta 2014

Kannettava karvakuono

Typyn hieroja kävi eilen tervehtimässä potilasta ja pohdimme yhdessä, miten jalkojen jatkohuoltoa olisi viisainta toteuttaa. Eläinlääkäristä saimme toki ohjeistusta jatkoon mutta halusin kuulla tutun henkilön mielipiteen, mikä olisi järkevää ja mikä ei. Hieroja hiukan venytteli ja hieroi varovasti leikattuja koipia ja ne kuulemma taipuivat ja venyivät erinomaisesti. Lisäksi Typy ei ollut moisista toimenpiteistä moksiskaan, joka kertoi siitä, ettei jalkoihin sattunut, kun hieroja niitä hieman käsitteli. Hieno juttu, kyllä se tästä siis etenee!


Uusissa valjaissa aamulenkille.

Typy on tunnetusti aamu-uninen eikä se kovin rivakasti herää aamulenkille. Toki asiaan vaikuttaa nyt myös nuo kipeät jalat. Aamuisin koivissa on havaittavissa jäykkyyttä ja kestää aina tovin ennen kuin Tyyperi lähtee käyntiin. Naapuritalossa asuva vanha mies totesi minulle eilen, että onkos herrasta tullut niin laiska, ettei se enää viitsi kävellä, kun sitä pitää kantaa. Naapuri kun näki, kuinka kannoin Typyn ulos rappukäytävästämme. Totesin naapurille, että neidillä on jalat leikattu, joten sen vuoksi sitä kannamme vielä tulevat pari viikkoa. Miestä nauratti ja hän varoitteli minua, että taitaa meidän potilas tottua kantamiseen niin, että saamme kantaa sitä sen lopun ikää. Niin... anoppini varoitti samaisesta asiasta mutta olen havainnut, että Typsy haluaisi jo itse kulkea portaat ylös ja alas. Ihmetellen se katselee, kun komennamme sitä portaiden juuressa pysähtymään ja nappaamme biigelin syliin. Joten kyllä Typy jalkojen parannuttua kulkee portaat itse ja kantaminen päättyy vaivatta.

"Herättäkää, kun pitää lähteä."

Marraskuu lopettelee omalta osaltaan ja esitystä tulee jatkamaan joulukuu. Ensi viikolla lukukoiraillaan syksyn viimeistä kertaa, nostetaan malja Suomen itsenäisyydelle ja lähdetään isännän kanssa matto-ostoksille. Kuulemisiin siis ensi kuussa!

10 kommenttia:

  1. Hyvää huomenta, kaunis neiti!
    Tähän marraskuiseen pimeyteen tuli heti valoa, kun luin Typyn hyvästä toipumisesta :)
    Tietenkin Typyä pitää kantaa portaissa niin kauan, kuin hän itse kokee sen tarpeelliseksi. Naapureilla ei ole edes äänestysoikeutta tässä asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Typyä tosiaan kanniskellaan vielä pari-kolme viikkoa. Portaiden lisäksi se nostetaan myös autoon, sohvalle ja on se muutamana aamuna päässyt myös meidän sänkyyn. Ja hyvin toipilas on oivaltanut, että itse ei saa hypätä alas vaan kun se haluaa pois esim. sohvalta, se istuu reunalle odottamaan.

      Toivottavasti kurakelit loppuisivat pian ja tulisi pakkasta lumen kera. Lumi toisi valoa tähän harmauteen. Nietoksia siis odotellessa kynttilät, lyhdyt ja valohässäkät palamaan!

      Typyn emäntä

      Poista
    2. Kyllä se Typy Tytteli on tärkeää jättää vielä hyppimiset ja kiipeilyt sikseen. Tervejalkaisenkin on varottava loikkimisia. Tuttavan mittelspitz katkaisi etujalkansa sängystä alas hypätessään, vaikka hyppäsi turvallisesti matolle kuten aina ennenkin. Sattui vain nyt laskeutumaan väärässä kulmassa. Liukkaat portaat on vaarallisia. Minä liukastuin ylöspäin mennessä ja kolhaisin rintakehäni rapun reunaan. Nyt en niitä rappuja kävele, vaan istun odottamaan sylikyytiä. Meillä ei kovin montaa rappusta ole käveltävänä, mutta se yksikin riitti minulle : )
      Upeaa, että paraneminen sulla Typy edistyy noin hyvin. Ota tyttö hyvä kaikki irti toipilasajasta ja anna palveluskunnan passata!
      Pirtsakkaa perjantaita teille.

      Poista
    3. Typyä on passattu ja lellitty nämä menneet viikot oikein urakalla. Ja meidän neitihän nauttii huomiosta. Kovasti se haluaisi itse kulkea rappuset, joten siinä se olisi jo hyvinkin omatoiminen. Mutta ei vielä... Mutta onhan tämä hieno juttu, että toipuminen on sujunut näin hienosti.

      Mukavaa alkaneen viikon jatkoa teille!

      Typyn emäntä

      Poista
  2. No kyllä olj jooluvalo meejjännii mielestä tuo Typyn hyvä toepuminen! Hyvä homma ettee tingi ite hyppeemää ja kiipeemää vuan oottaa kantajata.Viksu tyttö :)
    Mukavata kuunvaehetta teelle! Ja lunta toevottaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikonloppuna Typy valvotti minua perjantain ja lauantain välisenä yönä, kun olisi halunnut meidän sänkyyn. Ja ei uskaltanut itse sinne hypätä mikä oli tietysti tosi hyvä homma. Se, että Typsy raapi sängyn laittaa ja vinkui, ei ollut kiva juttu sillä olisin halunnut nukkua. Loppujen lopuksi päädyinkin sitten lattialle ja Typy luikahti samaa tietä jalkoihini nukkumaan. Aikamoinen kaveri tämä meidän Jopi Jalkapuoli....

      Nyt vähän pakkastaa täällä etelässä eli on kuivaa! Jippii!! Leppoisaa joulukuun alkua teille!

      Typyn emäntä

      Poista
  3. Onpa hyvä uutinen, että Typsykän jalat ovat melkein kokonaan parantuneet. Hurraa huudot sille ja muiskuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Typy kiittää muiskauksista ja lähettää teille takaisin isot pusut! Näin mallikkaasti sujunut toipuminen on tosiaankin hurraa-huudon paikka.

      Typyn emäntä

      Poista
  4. Ihana kuulla, että Typykän jalat paranevat vauhdilla. On hyvä, että teillä on hierojan ja ellin ohjeet tukena.

    Aika pianhan nuo biigelit ja mäykyt oppii uusille tavoille, jos niistä on niille jotain hyötyä :) Mutta eiköhän luontainen menemisen halu pistä Typyyn taas liikettä, kun jalat tulee ensin kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on Mai, ulkona Typyn vauhti alkaa olla jo entisenlaista. Se ei välttämättä ole hyvä juttu ja yritämme menojalkaa vielä hillitä. Mutta kyllä se varmasti on täydessä vauhdissa, kun vielä pari viikkoa kuluu.

      Sir Artulle kovasti paljon terkkuja ja mukavaa viikkoa teille molemmille!

      Typyn emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.