 |
| Yksi mykkä, yksi hiljaisen rauhallinen ja yksi äänekäs touhottaja. |
Lauantaina vietin iloisen illan hyvien ystävieni kera. Minulla ei ystäviä laumakaupalla ole. Mutta olen sitä mieltä, että laatu korvaa määrän. Olen kiitollinen tästä naispoppoosta, joiden kanssa jaan iloni ja suruni. Paransimme jälleen taas maailmaa, söimme herkkuja ja nautimme kuohujuomaa. Keskustelun aiheita riitti. Isäntä, Hipsu ja Myttönen pärjäsivät hienosti ilman emännän huolenpitoa 😉.
 |
| "Melko hiljainen kaveri tämä uusi tuttavuus." |
Koirapuistokäyntien lisäksi kuljemme tätä syksyä eteenpäin vakiokaavalla. Se sisältää töitä, mökkeilyä, lomailua ja omalla kohdallani tietysti joulun odotusta sekä siihen valmistautumista. Taitaa olla meidän vakiolukijoillamme jo tiedossa, että olen jouluihminen. Isännälle olen luvannut, että aloitan jouluhössötykset, koristeiden haalimiset ja joululaulujen soittamisen lokakuussa. Ja sehän on jo ensi viikolla 😃.
Hih, arveluttavia tuollaiset mykät tuttavuudet :D Ihana kuva tuo, jossa jo uskalletaan nuuhkia, vaikka hitusen varautuneesti.
VastaaPoistaKun meille tuotiin mäyräkoiran mallinen pihapatsas, täytyi senkin häntäpuoli nuuhkia ensimmäisenä. Vaaraton oli, ei tullut kilpailijaksi kenenkään reviirille.
Eipä täälläkään ystävälaumoja löydy. Monet lähimmät sukulaiset ja ystävät asuu hurjan kaukana. Nyt kun koronan aikana ei tuttavien kesken kyläilyjä olla harrastettu, onneksi on voitu tavata puistolenkillä tai soitella hiukan useammin :)
Olisipa ihanaa, jos jouluksi tulisi kunnolla lunta – myös tänne etelään. Onneksi ruska ja lämpimät syyssäät ovat nyt parhaimmillaan.
Terkuin Mai ja Arttu
Uusi puistokaveri ei herätä enää suurempaa kiinnostusta kummassakaan. Eli tyyppi on hyväksytty joukkoon mukaan. On hienoa, että se on edelleen pystyssä puistossa eikä kukaan ole mennyt ilkivaltaisesti rikkomaan sitä.
PoistaSyksyn väriloisto on kyllä parhaimmillaan ja luonto kaunis. Mukavaa on se, että kelit ovat olleet melko kuivia. Toivottavasti pysyisikin näin, vesisateet ovat kurjia.
Muiskut Artulle ja terkkuja teille meidän tyttösiltä!
Hipun ja Mytön emäntä
Kyllähän seon tarkkaan tutkaeltava tuommoset oovvot ja uuvvet kaverit. Ee ihan piätönnä passoo lähestyvä :)
VastaaPoistaYstävät voepi meellä yhen käen sormin lukkee. Eekä kaekkija sormija tarvihe ies käättee siinä laskussa. Vuan sitähhii parempija sittä:) Harmi ku ee voe nyt tavata.
Jooluun on ennee jottae 90 päevee... ja se männöö jootuin. Hyvinnii voepi jo ruveta kahtelemmaan jooluvehkeetä :)
Tuota uutta tuttavuutta on tarkkaan tutkittu ja kivaksi kaveriksi havaittu. Aika rauhassa se nyt jo saa olla. Myttöäkin kiinnostaa taas elävät kamut enemmän.
PoistaYstävät ovat hieno asia ja olen onnellinen, että muutaman sellaisen omistan. Yritän muistaa kertoa sen myös heille.
Olen vielä malttanut olla hypistelemättä joulutavaroita ja levytkin on vielä kaapissa. Ehkä kohta jo kehtaa alkaa jouluilemaan...
Muiskuset valtakunnan ykkösvilosofille meidän likoilta!
Hipun ja Mytön emäntä
Onpa jännä tuo uusi tyyppi koirapuistossa. Saa nähdä rentoutuuko koskaan sen verran, että uskaltautuu laskeutua neljälle tassulle asennostaan.
VastaaPoistaMeillä ei ole kunnon jouluja ollut vuosikymmeniin. Palvelijattaren joulumieli katosi silloin, kun hänen äitinsä kuoli. Yritämme lähinnä väistää koko joulun. Eihän se ikinä kokonaan onnistu. Ja lopulta kun joulu on tullut meilläkin on koristeet paikoillaan ;)
Edelleen tuo uusi kaveri jaksaa kahdella tassulla töröttää. Tainnut puutua siihen asentoon... mutta komea se on ja taitava on tekijä ollut.
PoistaJokaiselle tulee suoda se oma tapa viettää joulua. Mekin olemme jo lukuisat joulut viettäneet oman perheen kesken. Isäntä, minä ja koirulit. Sukulaisia moikataan puhelimella. En halua kulkea kyläpaikasta toiseen pitkin pyhiä. Minulle joulumieli on rauhaisa ja harras olotila. Nautin siitä eniten omassa rauhassa vaikka haalinkin koristeita ja hössötän isokorvien lahjoista.
Párekille isot muiskuset Hipsulta ja Mytöltä!
Hipun ja Mytön emäntä