Myttö on ollut nyt jonkin aikaa laihisruualla. Mutta ei sen ulkomuodossa ole ainakaan vielä muutosta tapahtunut. Pumpulavatsa tuo meidän neitokainen yhä on. Pitää laittaa neiti puntarille ja katsoa, mitä kilomäärää vaaka näyttää. Hipun turkkia jaksamme edelleen ihmetellä. Ja on sitä ihmetellyt moni muukin. Sillä on valtavan paksu karva. Ja karvaa lähtee, paljon. Häntäkin Hipalla on kuin ketun häntä. Isäntä epäili, jos Hipussa onkin beaglen lisäksi jotain muutakin rotua. Isäntä nimesi Hilpusen Pohjoisen beagleksi (myös Lapinbeagle sopisi hyvin 😀). Hippusella on sellainen karvaloimi, että se pärjäisi kipakoissakin pakkasissa.
Perjantaina tapasimme kuvissa näkyvän lumiukon. Myttönen nosti metelin ukon nähtyään. Sitä taisi jännittää ja hiukan pelottaa, että mikä ihmeen kaveri lenkkipolun varteen oli jämähtänyt. Menimme katsomaan lumiukkoa lähempää. Myttö rauhoittui haistelemaan sitä ja hoksasi, että kaveri on hyvin hiljainen ja rauhallinen tyyppi. Hipunkin piti toki tutkia kyseistä otusta. Vaarattomaksi se yksissä tuumin todettiin ja lenkkiä jatkettiin.
Sovin kotikirjastoomme kevään lukukoirailut. Koska siellä jatkaa Hipun lisäksi vain yksi lukukoira, harvennettiin lukukoirailuja tapahtumaan parin viikon välein. Muutosta aiempaan ei työkertojen suhteen tapahtunut. Jatkamme edelleen käyntejä kerran kuussa. Koronatilanteen vuoksi kotikirjastossa kuunteluhommat alkavat maaliskuussa. Naapurikirjastoon eka vuoro on sovittu helmikuun puoliväliin. Katsotaan, miten tässä käy. Kovasti Hippu odottaa töihin pääsyä.
Tammikuuta on reilu viikko jäljellä. Pari joulu-/kausivaloa laitoin nyt pois. Loput joulukukatkin onnistuin huonolla hoidolla surmaamaan. Mutta paistovalmiita joulutorttuja, glögiä sekä suklaakonvehteja yhä meiltä löytyy. Vielä voi siis palata joulutunnelmiin, jos mieli halajaa 😃.
Lumiukkokuvaa katsellessa tuli elävästi mieleen Párek ensimmäisenä talvenaan. Herrahan on syntynyt syyskuussa, joten aika pieni oli ensilumien aikaan. Hyvin epäilevänä hiipi liikuttavasti muristen lumiukon luo, haisteli tarkkaan ja pian totesi otuksen aika jäykäksi ja kylmäksi kaveriksi ;)
VastaaPoistaHippu ja Myttö ovat kumpikin niin kauniita. Taitaa niiden luonteet olla vähän erilaiset? Ei vikaa kummassakaan!
Voi, Párek oli varmasti aika pikkuinen herra tavatessaan ensimmäisen kerran lumiukon. Ei ihme, että siihen piti hieman epäillen suhtautua.
VastaaPoistaHippu ja Myttö ovat jonkin verran erilaisia luonteeltaan. Hippu on rauhallinen tarkkailija ja huomionkipeä. Hyvin kiltti ja sopeutuvainen. Sitä ei juurikaan kiinnosta muiden koirien seura, ainoastaan Mytön eikä senkään seura aina. Enemmän "metsästysverta" kuin Mytössä. Myttö on jääräpäinen ja utelias. Haluaa moikkailla kaikkia koiria. Hyvin kiltti, kuten Hilpukin. Molemmilla on hieman miellyttämisen tarvetta omistajiaan kohtaan ja se on aika harvinaista beaglelle.
Ihania ovat, kumpikin. Ja mielestäni tulevat sen vuoksi niin hyvin keskenään toimeen, että toinen on rauhallisempi periksiantaja ja toinen riehakkaampi tapaus, joka kuitenkin palvoo isosiskoaan.
Hipun ja Mytön emäntä
Ehkä kunnon talvi on saanut Hipun turkin tuuheutumaan? Kyllähän beaglen pitäisi talvisella jänismetsällä pärjätä monta tuntia, että varmaan niille kasvaa kunnon turkki, jos olosuhteet niin vaativat. :)
VastaaPoistaOlipa jännää tavata lumiukko! Näköjään sitä vasten uskalsi kuitenkin lopulta hypätä ihan hyvin. :)
Kyllä tosiaan jänismetsällä pitäisi pärjätä kovallakin pakkasella. Ehkäpä Hipun geeneissä on sen verran jäniskoiraa, että se sen vuoksi on tuollaisen karvan kasvattanut. Lumiukkoja on ilmestynyt enemmänkin näköpiiriin. Tuota lunta kun nyt riittää. Mytöstä ne ovat edelleen jännittäviä.
PoistaHipun ja Mytön emäntä
Kunnon turkki se talavella olla pittää :) Ottasin mielellänj minnäe semmosen.
VastaaPoistaNuo lumj´ukot on vähä semmosija että pittää ne tarkistoo varulta. Mistee sen tietää mittee niillä on mielessä...jos vaekka onnii semmonen ukko ku siinä joolu-uaton elokuvassa! :)
Meekäläenennii on kuulema paksupoeka nykysi...ee vuan uskalla äet vielä ruveta ruokoo kovin vähentämmään ettee tuas maha vaeviuvvu siitä.
Ajatella, jos sellaiseen lumiukkoon törmäisikin kuin jouluaaton elokuvassa. Se on ainakin minun suosikkilumiukko. Myttö epäilee tosiaan noita lumiukkoja ja sen pitää käydä niitä tarkastelemassa lähempää. Räksyttääkin pitää, varmuuden vuoksi.
PoistaEi mahavaivaisena kannata alkaa ruuan kanssa juurikaan vaihtelemaan tai muuttelemaan. Näin se on Hipullakin. Myttö ei näytä tuolla kevytruualla laihtuvan mutta ei se ole lihonutkaan. Pitänee tarkkailla tilannetta.
Hipun ja Mytön emäntä
Meillä on käynyt niin päin, että yksi koirista joutui loppuvuodesta lihotuskuurille. Koko elämäni isompia koiria omistaneena on ollut vaikeaa miettiä, paljonko ruokaa pieni bolognese tarvitsee. Se painaa 1/4 osaa lapinkoirien painosta, joten olen antanut sille 1/4 lapinkoirien ruokamäärästä, mutta se oli liian vähän, koska vähitellen bolognese laihtui ja laihtui, kunnes havahduimme siihen. Tuplasin ruokamäärän kuukaudeksi 2/4 lapinkoirien ruokamäärästä ja nyt bolognese on taas sopivassa kunnossa ja pitäisi yrittää uudelleen testailla, mikä se sopiva ylläpitoannos on. Ilmeisesti pieni koira kuitenkin kuluttaa suhteessa enemmän energiaa kuin isommat, joten ruuankulusta ei voi mitata suoraan suhteessa kokoon.
VastaaPoistaHiukan huonosti tuo Mytön laihdutus on edennyt. Annamme sille varmaan edelleen liian suuria annoksia. Tiedän, että kun pääsemme keväämmällä aloittamaan mökkikauden, Myttönen hoikistuu taas. Mutta on noita ruokamääriä kai vielä pienennettävä.
VastaaPoistaHipun ja Mytön emäntä