Ruusunkukkia ja tinttivauvoja

Muistattehan, kun kerroin helatorstain operaatio Hullunhommasta? Ajattelimme, että saamme nauttia juhannusruusun kukinnasta vasta ensi kesänä mutta kaivonrengas on osoittautunut mainioksi kasvupaikaksi. Saimme nimittäin todistaa istutuksemme kukintaa jo nyt! Kannatti siis nähdä vaivaa ja tehdä betonimöhkäleestä kukkaruukku.

Kaislikossa suhisee.

Koska helteet ovat hellittäneet, oli Puulakin sen verran viilentynyt, että meidän poppoosta vain Typy uskaltautui uimaan. Me muut olemme sen verran vilukoiria, ettei 18-asteinen vesi houkutellut. Mutta sauna lämpeni joka ilta ja grillissä paistui makkara, sika ja lohi. Aurinko jaksoi sateisen perjantain jälkeen helliä meitä eiliseen saakka, jolloin käänsimme auton nokan kohti sateista etelää. Toivottavasti aurinko pitää vain huilitaukoa ja palaa maisemiin taas juhannukseksi.

Tällä mökkireissulla meitä kohtasi pienimuotoinen tragedia. Talitiaisen poikasia täynnä oleva linnunpönttö tipahti alas puusta! Isäntä toimi salamannopeasti ja pönttö saatiin takaisin puuhun kiinni. Mutta jouduimme valitettavasti poimimaan maahan karanneita poikasia takaisin pönttöön, kuutisen kappaletta kaiken kaikkiaan. Onneksi jokainen untuvikko näytti kuitenkin selvinneen tällistä ilman suurempia loukkaantumisia. Jännitystä riitti pitkin lauantai-iltaa yön puolelle saakka, kun tarkkailimme hylkääkö äiti ja isi pöntön asukit. Poikasissa kun oli väkisinkin ihmisen hajuja. Melkein siinä yöunet menivät, kun lintujen kohtalo mietitytti... Mutta sunnuntai-aamuna heräsimme kovaan piipitykseen ja viserrykseen, kun tinttivauvat huusivat ruokaa. Ja vanhemmat kävivät ahkerasti vuoron perään kiikuttamassa porukalle purtavaa. Helpotuksen huokaus oli suuri. Poikasia ei oltu hylätty ja uskoakseni ne juhannukseen mennessä aloittavat jo lentoharjoitukset.

Alkaneella viikolla vietämme keskikesän juhlaa. Seuraavassa bloggauksessani kerron meidän sakin juhannussuunnitelmista. Pysythän kuulolla!