Muistoja vain

Vietettyämme vielä rentouttavan viikonlopun yhdessä isännän kanssa mökillä, palasimme sunnuntai-iltana koko poppoo takaisin kotiin. Lomaviikko Puulalla oli laatuaikaa isokorvien kanssa ja siitä jäi takataskuun paljon hilpeitä muistoja. Näimme kurkiporukan, joka vietti aikaansa rantakivillä. Joutsenpari lipui pitkin lahtea ja ihmetteli rannalla räksyttäviä biiglejä. Kuikat eivät tytöistä juuri piitanneet, kuten ei myöskään sinisorsapariskunta. Jokaisen linnunpöntön ympärillä kävi kuhina, kun mm. talitiaiset rakentelivat pönttöihin kesäasuntoaan. Koivuihin kasvoi lehdet vauhdilla ja maasta nousi jo ensimmäiset kukkaset.

Kyllä meidän Hilpustakin vielä uimari tulee.

"Joko se isäntä tulee?"

Mökkiin saatiin tehtyä kevätsiivous. Pihakalusteet odottavat nyt auringonpalvojia ja päiväkahvinjuojia. Laiturissa on portaat taas kiinni, jotta pääsee kätevästi pulahtamaan Puulaan ja sieltä pois. Pimun haudalla kukkii kukka ja huolehdin, että siellä on vihreää aina syyslomaamme saakka. Lomaviikoni suurin urakka oli vanhan "grillin" purkaminen. Heikosti kyhätty rötiskö on nyt iso kasa tiiliä kaatopaikalle vietäväksi. 

Toukokuu vetelee loppuhenkäyksiään. Itse vietän tämän kuun viimeisen päivän Tallinnassa, nyt kun kerran loman makuun pääsin. Lupaan tuoda Typsykälle ja Hippuselle taas herkkutuliaisia, isäntää unohtamatta. Ja eipä aikaakaan, kun pääsemme taas mökille. Isäntä ottaa Typyn ja Hipun kanssa sinne varaslähdön jo vajaan viikon päästä minun seuratessa perässä. Sitä ennen käymme kuitenkin ahkerasti kotikoirapuistossamme. Hippulin leikkaus on enää muisto vain ja sillä on ollut kova ikävä puistokamuja!