Katsaus kummalliseen vuoteen 2020

Tammikuun viimeinen viikko on alkanut. Uusi vuosi on käynnistynyt hieman sekavissa tunnelmissa. Meillä on ollut suurelta osin mukava vuoden alku. Mutta on tähän valitettavasti ehtinyt sisältyä jo suruakin. Työelämä on näyttänyt minulle taas karun ja kurjan puolensa vaikka joo, olen toki kiitollinen, että edes on töitä. Lisäksi läheisen vakavasta, etenevästä sairaudesta saimme runsas viikko sitten ikäviä uutisia. Nuo uutiset tuovat kevään mittaan tullessaan muutoksia, jotka koskettavat myös meidän perheen elämää. 

Mutta palaan vuoteen 2020, jota en henkilökohtaisesti tule tippaakaan kaipaamaan. Haluan kuitenkin kertoa Teille, mitä meidän mennyt vuosi sisälsi ja mitä kaikkea erinomaisen hienoa ja kivaa saimme kuitenkin kokea. Tämän kirjoitelmani kuvitus on Kangasniemeltä. Mökiltä ja meidän saariretkiltä. 

Huhtikuussa avattiin mökkikausi.

Tammikuussa aloitimme Hilpun kanssa lukukoirailut hyvin ansaitun joululoman jälkeen. Vakiolukijoita sekä uusia tuttavuuksia oli mukava tavata ja Hipulta sujui kirjastokäynnit ammattitaidolla, kuten kuuluukin. Pääsimme vielä helmikuussa kirjastohommiin ja yhden keikan ehdimme maaliskuussakin heittää ennen kuin koronavirus kulki tänne Suomeenkin. Helmikuussa retkeilimme Rajasaaressa, jossa riitti paljon juoksu- ja leikkikamuja meidän isokorville. 

Maaliskuussa saapui sitten koronatauti. Kerkesimme juhlia Hipun synttäreitä ennen kuin elämänmeno teki huiman keikauksen. Minä siirryin viisipäiväiseen etätyöhön, kun aiemmin olin tehnyt keskimäärin päivän viikossa etänä. Myös isäntä siirtyi etätöihin ja se oli hänelle aivan uutta. Lisäksi itselläni työelämä heitti haasteita ja jouduin pohtimaan, minkälaiseen työsopimuspaperiin suostun nimeni laittamaan. Isäntä palasi taas toukokuussa takaisin työmaalle.

Kevät oli menneenä vuonna aivan parhautta! Mökkikausi päästiin avaamaan huhtikuussa ja vietimme mökkivapun. Koska koronan vuoksi tehtiin etätöitä, vietimme mökillä kaiken kaikkiaan viime vuonna enemmän aikaa kuin koskaan ja ikinä. En edes lapsena ollut mökillä noin paljon. Hippunen ja Myttönen nauttivat vapaudesta ja mökille pääsy pitkän talven jälkeen oli meille kaikille todella mahtavaa. Mökkeilyjä jatkettiin toukokuussa ja kyläilimme myös Haukivuoren mökillä.

Saaressa, parissakin sellaisessa,
retkeiltiin kesälomalla usein.

Kesäkuussa isäntä vietti tyttösten kanssa pari viikkoa laatuaikaa Puulan rannalla minun paiskiessa töitä kotosalla. Möksälle syntyi tuolloin isännän käsissä uusi laituri. Vanhan kun rikkoi jäät. Minä vierailin kolmikon luona viikonloppuisin. Ja eräänä sellaisena Hippua puri kyy! Lauantai vietettiinkin sitten pitkälti Jyväskylässä eläinlääkärissä. Hippu oli tiputuksessa ja sai kipulääkettä. Onneksi se toipui kyyn iskusta täysin. Juhannusta vietettiin Suuri-Mustan saaressa yhdessä iloisen ja hilpeän vakiokokoonpanon kanssa. Tämä oli Mytön eka reissu saareen ja uutta ihmeteltävää riitti runsaasti. Lampaat saapuivat kotimme nurkille puolivälissä kuuta ja niitä käytiin ahkerasti moikkaamassa aina syksyyn saakka. 

Meidän ihana Myttö vietti synttäripäivää kesäkuussa ja täytti tasan vuoden. Juhlistimme Myttöstä isännän vanhempien luona hyvästä ruuasta, juomasta ja syntymäpäiväkakusta nauttien. Mytöstä on kasvanut valtavan reipas, iloinen, utelias, kiltti ja suloinen beagletyttö. Hipun pikkusisko ja paras kaveri. Olen kovin onnellinen näistä kahdesta karvakuonosta. Myttö innostui kesän aikana uimaan Puulassa. Joten Typyn jälkeensä jättämä meidän perheen uimamaisterititteli voidaan ehdottomasti liittää nyt Myttöön. 

Kovasti odotettu yhteinen kesälomamme alkoi heinäkuun alkumetreillä. Ja missäpä muualla sitä vietimme kuin Kangasniemellä. Loma alkoi todellisella järkytyksellä, kun ikävät naapurinnaapurit tulivat uhkailemaan meitä. En voinut uskoa todeksi, että tällaista voisi tapahtua, meidän mökillä. Olimme isännän kanssa syvästi järkyttyneitä. Minä erityisesti otin asian hyvin raskaasti. Pelkäsin isokorvien puolesta, käykö sekopäiset ihmiset niiden kimppuun. Isännän ja ystäviemme sekä muiden meille tärkeiden ihmisten avulla pystyin laittamaan tuon kurjan tapahtuman kuitenkin taka-alalle. En antanut sen pilata lomaamme. Mökillä tehtiin pieniä askareita, saunottiin, grillattiin ja uitiin. Nautittiin kauniista järvimaisemasta ja huilattiin. Edellä mainitusta ikävästä episodista johtuen ryhdyimme veneilemään läheisiin saariin. Siellä Hilpunen ja Myttönen saivat juosta vapaana, pelotta. Nämä saariretket ovat itselleni jääneet erityisen tärkeinä muistoina mieleen viime kesästä.

Kesälomalla kävimme myös yöreissussa Mikkelissä. Myttö oli elämänsä ekaa kertaa hotellissa yötä ja se sujui vallan mainiosti. Mustikoita oli Puulan rannoilla runsaasti ja voi, miten Hippu ja Myttö niitä söivät! Voidaan puhua varmasti useista litroista per biigeli, mitä loman aikana marjoja meni suusta alas vatsaan. Elokuun alkupuolella kesäloma oli pidetty. Isäntä päätti lomansa ystäviensä kanssa Naantalissa. Minä ja isokorvat saimme Kangasniemelle vieraiksemme rakkaat ystäväni. Tuon nauravaisen ja niin paljon positiivista mieltä tuovan naisjoukon. 

Hippua kysyttiin elokuussa edustamaan Vantaan kaupunkia Lasten ja Nuorten säätiön Read Hour-kampanjaan. Otimme pyynnön ilolla ja ylpeydellä vastaan. Olihan tämä kunniatehtävä! Hipusta kuvattiin video, jolla se kertoo lukukoiran työstään. Video ja kaikki muu esilläolo saivat paljon kivaa palautetta, josta olimme Hippusen kanssa onnellisia. Syksyn lukukoirailut peruuntuivat koronan vuoksi, joten senkin puoleen oli hauskaa, että Hippu pääsi edes hiukan työn makuun syksyn aikana. 

Puula ja saari. Meille niin tärkeitä
viime kesänä.

Syyskuu ei ollut paras kuukausi vaikka silloin maailmalle saatiinkin Hipun hieno lukukoiravideo. Saimme hyvin kurjia uutisia läheisestä. Tätä oltiin osattu aavistella mutta huonoihin uutisiin ei voi koskaan kuitenkaan etukäteen täysin varautua. Olin murheellinen, sillä asia kosketti eritoten minua. Isäntä ja tyttöset toivat minulle lohtua ja iloa ikävän olon keskelle. Typyn kuolemasta tuli 29.9. kuluneeksi kaksi vuotta. Sitäkin mietin ja murehdin varmaan jonkun mielestä liikaakin. 

Loppuvuosi kulki kuitenkin iloisiakin reittejä. Syysloma vietettiin mökillä ja laitettiin mökki samalla talviteloille. Paistetut muikut olivat yksi loman kohokohtia! Lokakuussa Myttö kävi rokotuksessa ja sovimme Jaakko-tohtorin kanssa sterilointiajan marraskuulle. Sterilointi meni hienosti ja Myttöskä toipui siitä hyvin. Anoppini ja appiukkoni muuttivat lokakuussa hyvin lähelle meitä. Se oli koko meidän sakille iloinen asia. Saimme myös nauttia pikalumesta ja siitä riitti riemua Hilpuselle ja Myttöselle. 

Joulun vietimme kotona. Se ei ollut meille erikoista ja uutta, sillä olemme jo vuosia olleet joulunpyhät vain oman pienen perheen kesken. Uutta vuotta otimme vastaan kotona poikkeuksellisesti ilman vieraita. Meidän perinteeseen kun on jo vuosia kuulunut uudenvuodenkemut isännän sukulaisten kanssa. Mutta nautimme kaikista joulukuun juhlapyhistä voimia keräillen, herkkuja syöden, kirjoja lukien ja elokuvia katsellen. Ja pääsihän Myttö elämänsä ensimmäistä kertaa yökylään, kun kaksikko vietti joulukuun alkupuolella yön isännän vanhempien luona. Kyläreissu oli mieleinen ja oli sujunut kaikin puolin hyvin.

Vaikka korona varjosti meidän jokaisen mennyttä vuotta, oli siinä hyvääkin. Nautin suuresti, kun sain tehdä etätöitä. Kotikonttori on paras konttori ja täällä on parhaat työkaverit 🐶. Etätyöt jatkuvat varmaankin kesään saakka. Mökillä kävimme enemmän kuin koskaan! Kangasniemi tulee jatkossakin näyttelemään yhä suurempaa osaa meidän vapaa-ajanvietossa.  Talven aikana oli Hipulla pieniä kremppoja, vatsa ja jalat hiukan reistailivat. Onneksi vaivat eivät olleet vakavia ja hoituivat itsestään ilman lääkäriä. Me isännän kanssa pysyimme terveinä, kaikki läheiset välttivät koronan. Joten hyvin meidän asiat olivat. Ja ovat. Olen monesta asiasta kiitollinen ja onnellinen. Toivon, että ne kurjat asiatkin järjestyisivät jollain tapaa tämän vuoden 2021 aikana.