Iloinen jälleentapaaminen ennen kuin Kangasniemi taas kutsuu

Viime lauantaina suuntasin Hippusen kanssa meidän lähikoirapuistoon. Olimme sopineet sinne treffit Hipun velipojan Winstonin kanssa. Winston asuu Varsinais-Suomessa ja oli tullut tänne etelään vierailemaan mummolassaan. Siitä ehti vierähtää jo useampi vuosi, kun viimeksi tapasimme Winstonin ja sen emännän kanssa. Lauantaiset treffit olivat hartaasti odotettu tapahtuma. 

Kuin kaksi marjaa. Arvatkaapa,
kumpi on kumpi?

Sisarukset tuntevat toisensa, siitä ei ole toista sanaa. Winston pisti jo kaukaa itkuksi, kun näki Hilpan koirapuiston aitojen sisällä. Hippu meni maahan makaamaan ja odotti, kun veli tulee portista sisään. Kohtaaminen oli niin lämmin kuin olla ja voi 😍. Kaksikko pisti nopeasti leikiksi ja juoksukisojen välissä nuuskuteltiin puiston hajuja. Teimme kävelylenkin ja kaksikko kulki kuonot maassa, samaan tahtiin askeltaen. Winston on aivan ihana biiglepoika ja luonteeltaan hyvin samanlainen kuin Hippu; rauhallinen, leikkisä, joviaali ja ihmisrakas. Molemmat epätyypillisiä beagleja turkkinsa suhteen, pumpulipalloja 😃. Oli aivan valtavan kivaa tavata Winston ja toivottavasti tapaamme pian taas. 

Lukukoirailuja koiranpäivänä.

Valtakunnallisena koiranpäivänä Hippu kävi heittämässä lukukoirakeikan meidän naapurikirjastossa. Lukijoita oli kiva määrä ja rapsuttelijoita jälleen kerran sitäkin enemmän. Matkasimme pitkästä aikaa molempiin suuntiin bussilla eli sekä menomatkalla että paluumatkalla kotiin. Yleensä kuljemme toiseen suuntaan autolla. Hippunen on reipas matkustaja, sen kanssa ei tarvitse yhtään stressata julkisissa liikennevälineissä kulkemista. Toukokuussa Hippu tekee sitten viimeiset kirjastokäyntinsä.

Hajuja hajuja...

Mytölle on annettu kilpirauhaslääkkettä nyt useampi viikko. Se on piristynyt ja saanut lisää energiaa. On ollut oikein kiva huomata tämä vaikka luulen, että lääkitys ei aivan vielä ole täysin kohdallaan. Se selvinnee ensi viikolla, kun menemme Myttösen kanssa ekalle kontrollikäynnille. Myttö on vaivaton potilas siinä missä Hipakin. Se käyttäytyy eläinlääkärissä rauhallisesti ja ensi viikon verikokeen otto sujuu varmasti hyvin. Minua jännittää varmasti enemmän kuin Myttöstä 😅.

Kevät on edennyt vappuun 🎈 Niin se talvi vaan taittui ja edessä on mökkikauden avaus Puulan rannalla. Eipä siis aikakaan, kun auto pakataan täyteen tavaraa ja käännetään sen nokka kohti nelostietä. Lokakuussa tuntui, että tuleepa kovin pitkä aika odottaa, että pääsemme taas rakkaalle möksällemme. Mutta nyt se hetki jälleen koittaa 🥳. Uskon, että Hippu ja Myttö ovat riemuissaan, kun pääsevät niiden lempipaikkaan ja vapauteen.

Hauskaa ja iloista vappua teille kaikille! Kevään juhlaa vietetään koleassa säässä ja tuskin pulahdan vielä Puulaan. Mutta onhan tämä vuodenajoista sitä parasta kesän lisäksi. Kuulumisiin ensi kertaan!

Iloa ja valoa pääsiäiseenne!

Kevät on edennyt pääsiäiseen. Me vietämme nämä pyhät kotimaisemissa. Ulkoilemme, lepäämme ja tapaamme myös ystäviämme tänään pitkäperjantaina. Isokorvien isäntä rassaa moottoripyöräänsä, jotta saisi sen tien päälle 🏍 

Ostimme Hipulle ja Mytölle eilen pääsiäisherkuiksi strutsin kuivattuja henkitorvia 😁 Ne ovat hyvin mieluisia meidän likoille ja toki myös varsin eksoottista syötävää 😄 Mutta Hipan vatsa tykkää tällaisista makupaloista. Ja sorruin jo viikko sitten ja ostin tyttösille kaksi pääsiäismunaa, koirien pehmoleluja sellaisia. Me ihmiset odotamme vappuun ja herkuttelemme sitten Kangasniemellä grillin ääressä. Toivottavasti pääsiäinen on aurikoinen ja lämmin. Ainakin lupaavalta näyttää näin ensi alkuun. Ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, täällä etelässä valkovuokot jo kukkivat.

Toivotan koko meidän lauman puolesta 

kaikille Teille hyvät lukijamme ja 

blogikaverimme palveluskuntineen

🐰 🐥 hyvää ja leppoisaa pääsiäistä 🐣🌷

Suuria uutisia

Tässä kirjoitelmassa kerron parista kevään suuresta uutisesta koskien meidän ihania isokorvia.

Aloitan Mytöstä, jolla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta. Tieto sairaudesta tuli viime viikolla. Kävin Mytön kanssa eläinlääkärissä tiistaina ja keskiviikkona saatiin kilpirauhaskokeen tulos. Syy lääkärireissulle oli se, että olemme jo jonkin aikaa pohtineet Mytön väsymystä ja vetämättömyyttä. Se on luonteeltaan rauhallinen kaveri. Mutta alkoi mietityttää, että onpa se todella muuttunut kovin veteläksi ja väsyneeksi. Se nukkuu paljon ja lisäksi jo aikaisin syksyllä sille piti pistää palttoota päälle, kun Myttöskä paleli todella herkästi. 

Myttö odottelee pääsyä
eläintohtori Sannan luokse.

Jotta sain itselleni mielenrauhan, päätin varata ajan eläintohtorille, sisätauteihin erikoistuneelle sellaiselle. Mytöltä otettiin laaja verinäyte ja kaikki arvot olivat loistavat. Ultraäänessä ei sisuskaluissa näkynyt mitään, joten senkin suhteen kaikki hyvin. Mutta kilpirauhaskokeen tuloksia piti keskiviikkona hetki nieleskellä ja sulatella, itkukin siinä minulta taas pääsi. Likkojen isäntä lohdutti, eihän tämä kuolemantuomio ole. Eikä olekaan. Hipun velipojalla Winstonilla todettiin sama sairaus kolmivuotiaana ja Winston elää edelleen iloista ja hyvää koiran elämää.

Myttö on nyt viikon verran syönyt lääkettä, jota se tulee syömään lopun ikäänsä. Kuukauden päästä meillä on eka kontrollikäynti, jossa katsotaan, mitä kilpirauhasarvot sanovat. Myttönen on jo saanut hieman energiaansa takaisin. Se on ilahduttavaa. Mutta ennen kuin lääkitys saadaan kuntoon ja annostus kohdalleen, voi edessä olla vielä monta eläinlääkärireissua. Pääasia kuitenkin on, että luotimme vaistoihimme ja veimme Mytön lääkärin tsekattavaksi. Löytyi vaiva ja siihen on hoitokonstit. 

"Isäntä tuli kotiin, nyt saadaan herkut!"

Kuten olen kirjoitellut useampaan kertaan, meidän Hippunen täytti maaliskuussa 10 vuotta. Hippukin syö taas lääkettä niskan välilevyn sekä selkärangan ongelmiin. Mutta pirteä ja reipas kaveri meidän seniori on. Hipun kanssa meillä on toivottavasti vielä monen monta vuotta yhteiseloa edessä. 

Mietin jo vuosi sitten, milloin Hipun on aika päästä eläkkeelle lukukoiran töistä. Päätin silloin, että jatkamme kuitenkin tuota mainiota harrastusta. Sitten tuli syksy ja nämä vanhuudenvaivat. Ne eivät ole Hipun lukukoirailuja estäneet. Mutta nyt olen päättänyt, että Hipa on eläkepäivänsä ansainnut. On ilo päästää se eläkkeelle hyvävointisena ja iloisena. Se on oman panoksensa antanut Vantaan kaupungille ja vapaaehtoistyölle. Päätämme lukukoirailut tähän kevääseen. Toukokuussa on viimeiset kirjastokeikat ja sen jälkeen Hippu siirtyy kesälomalle, jonka kautta eläkepäivät kutsuvat. 

Viime viikolla lukukoirailtiin
kotikirjastossa.

Molempiin kirjastoihin olen päätöksestäni ilmoittanut. Aika aikaansa kutakin, niinhän sanotaan. Joskus tämä kiva ja mukava harrastus olisi kuitenkin lopetettava. Nyt on sen aika. En halua asettaa kirjastoja sekä itseäni siihen tilanteeseen, että Hipun vaivat alkaisivat haittaamaan kirjastokäyntejä. Peruisin sen vuoksi meidän työvuoroja ja aiheuttaisin pettymyksiä lukemaan tuleville sekä itselleni. Voin ylpeästi sanoa, että minulla ja Typyllä&Hipulla on ollut valtavan korkea työmoraali. Se, että olisin perunut kirjastokeikan, on ollut ison kynnyksen takana. Sitä on tapahtunut 11,5 vuoden aikana kerran. Pidämme siis Hipun kanssa toivottavasti tämän saldon toukokuun loppuun saakka.

Tällaisia uutisia siis meidän keväästä. Kirjoittelen näistä kahdesta aiheesta varmasti vielä lisää. Toivotan kaikille Teille aurinkoista ja leppoisaa huhtikuun jatkoa 🌞🌷🐶 Kuulumisiin ensi kertaan!