tiistai 23. tammikuuta 2024

Lukukoiran joululoma loppui

Tämä tammikuu palautti Hipun lomalta takaisin töihin ja se on ahkeroinut sekä koti- että naapurikirjastoissa. Kevään ensimmäiset lukukoirailut sujuivat mainiosti ja lukijoita riitti entiseen malliin. Kotikirjastoomme on saatu Oton ja Hipun lisäksi kolmas lukukoira. Näin ollen kirjastolla on lukukoiran vastaanotto nyt joka viikko, kun vielä keväällä koiralle pääsi lukemaan joka toinen keskiviikko. Lukukoiran vierailuaikaa on kylläkin lyhennetty tuntiin. Naapurikirjastossa Hippu on edelleen ainut lukukoira ja siellä vierailemme kerran kuussa kahden tunnin ajan. 

Kotikirjastossa Hippuli kuunteli
mm. koululaisvitsejä 😁

Sää heittelehtii ja toistaiseksi likkojen talvipalttoot saavat taas odottaa vaatehuoneen naulakossa. Isännän kanssa paiskimme töitä ja minulla on upea etuoikeus tehdä paljon hommistani kotikonttorilla. Hipan edellisestä virtsatie-/virtsarakontulehduksesta on vähän yli kaksi kuukautta. Kyllä, valitettavasti hermoilen tämän kanssa yhä ja lasken päiviä... Edellisten tulehdusten väli oli noin 1,5 kuukautta. Kovasti toivon, ettei tämä kurja vaiva enää koskaan uusiudu. Hippu saa lääkärin määräämää ravintolisää ja sitä syötetään sille vielä pari kuukautta. Ehkäpä sekin jeesaa.. 

Viralliset valvojat vaalipaikalla.


Kävimme lauantaina antamassa isännän kanssa presidentinvaaliäänemme ennakkoon. Hilpa ja Myttönen olivat reissussa mukana ja odottivat hienosti kaupan tuulikaapissa, kun kävimme vuoron perään äänestyskopissa. Emme uskaltaneet jättää äänestystä viralliseen vaalipäivään, sillä isäntä suuntaa loppuviikosta Espanjan auringon alle 🌞 ja palaa kotiin sunnuntaina. Jään meidän isokorvien kanssa pitämään kotia pystyssä. Lauantaina vietämme tyttöjen iltaa ja saamme mukaan myös pari hyvää ystävääni 🍷 Illanistujaisten lisäksi aiomme ulkoilla ja huilata. Saattaa olla, että päästän tyttöset meidän sänkyyn nukkumaan... luksusta, jota tapahtuu silloin, kun meistä kaksijalkaisista toinen yöpyy muualla kuin kotosalla. 

tiistai 9. tammikuuta 2024

Uusi vuosi ja uusien seikkailujen sekä touhujen äärellä

Oikein hyvää jatkoa tälle alkaneelle vuodelle 2024! Joulu on vietetty ja vuosi vaihtunut. Henkilökohtaisesti toivon, että tämä vuosi tulisi olemaan hurjan paljon parempi kuin mennyt vuosi. 

Vuotemme on käynnistynyt hyvin. Paukkupakkaset ovat onneksi hetkeksi aikaa ohi. Meidän likat eivät tykkää palttoista, joten uloslähtö oli hirmupakkasilla melkoinen ohjelmanumero. Eikä takit juuri jeesanneet, koska käpäliin kävi kylmä. Ensi talveksi on hankittava tytöille tossut. Nyt niitä on turha kaupoista metsästää, kun ovat myyty loppuun kaikkialla. 

Leikin riemua joulun aikaan, kun ei ollut
 vielä superkylmä.

Meidän joulu meni rauhallisissa tunnelmissa. Isäntä toipui flunssasta ja senkin vuoksi vietimme leppoisia pyhiä. Jouluterveiset lähetimme lähisuvulle puhelimitse mm. Savonrantaan sekä Espanjaan. Aatonaattona kävimme hautuumaalla sytyttämässä kynttilät äidilleni, hänen miehelleen sekä isännän isovanhemmille. Söimme jouluruokia ja nautimme glögistä. Koristeltua kuusta oli mukava katsella. Myttö on todella innokas lahjapakettien avaaja. Hippu antoi joviaalina tyyppinä Mytölle tilaa, jotta pikkusisko sai riehua pakettien kanssa. Pakettien sisällöt olivat mieluisia. Enkä pystynyt pitämään lupauksestani kiinni vaan ostin isokorville yhden yhteisen lelun. Muuten joulupaketeissa oli herkkuja sekä iso, pehmeä viltti meidän kaksikolle (isännän valitsema 😄).

"Emäntä laittoi tämän jouluisen
pakettinauhan kaulaani".


Tapaninpäivänä pääsimme runsaan joulupöydän ääreen Keravalle. Jätimme kyläreissulta Hilpan ja Myttösen pois. Hipusta lähtee niin valtavasti taas karvaa, että sitä ei kehtaa kylille viedä. Sitä paitsi Patun kanssa meidän likat olisivat saaneet sellaisen pyörityksen aikaan, että ruokarauhaa ei olisi ollut kenelläkään. Kiitimme taas kerran lämpimästi näitä meidän upeita ystäviä, jotka kutsuvat meidät jouluna yhteisen pöydän ääreen. Viime vuoden jälkeen arvostan yhä enemmän sitä, että meillä on näitä hienoja ihmisiä läsnä elämässämme.

"Koska nuo paketit jaetaan?"

Vuoden vaihtumista kilistelimme kuohujuomilla täällä kotona pienen vierasjoukon kesken. Minuun iski flunssa joulunpyhien jälkeen, joten vauhdikkaita uudenvuodenpippaloita ei täällä tällä kertaa nähty 😁 Mutta taas syötiin hyvin ja katseltiin parvekkeelta, kun puolilta öin alkoivat raketit paukkua ja rätistä. Hippu ja Myttö eivät viis veisaa paukkeesta. Joten meidän ei koskaan tarvitse hermoilla ja stressata, miten koirat reagoivat. Tyynesti ne nuokkuivat sohvalla ja heräsivät vielä yön tunteina kerjäämään meiltä ihmisväeltä makupaloja. 

Vuosi on vaihtunut, kello on 1.30.
On aika pusutella rakkaan siskon kanssa
uuden vuoden kunniaksi.

Veimme ennen vuodenvaihdetta Hipun virtsanäytteen eläinlääkäriin analysoitavaksi. Näyte osoittautui puhtaaksi, mikä oli erinomainen uutinen. Nyt tarkkaillaan tilannetta, uusiutuuko virtsatietulehdus taas. Kyseessä on siis bakteeri, joka on sitkeästi jyllännyt Hipun virtsarakossa kesästä saakka. Antibiootti on sen tainnuttanut hetkeksi, kunnes se taas nostaa päänsä ylös. Hipulla oli tämän vuoksi pitkä antibioottikuuri loppuvuodesta, jolla toivotaan, että oli tappava vaikutus bakteeriin. Kuten jo viime vuoden puolella kirjottelin, mitään rakenteellista tai elimellistä vikaa ei ultraäänikuvauksessa löytynyt (kuvaus on tehty ainakin kolmesti). Joskus bakteeri on vain niin sinnikäs, että se kiinnittyy virtsarakkoon ja vaatii tehokkaan häätökuurin antibiootilla. 

Toivon kovasti, ettei tulehdus enää uusiudu. Että virtsarakossa jyllännyt bakteeri olisi kuollut lopullisesti. Meillä on erittäin pätevä ja osaava eläintohtori, joka Hippua nyt hoitaa. Jos bakteeri taas aktivoituu, on vuorossa seuraavat askeleet hoitotoimepiteissä. Toivottavasti niihin ei tarvitse mennä. Mutta toivoa on, jos vaiva taas iskee. Ja se on hyvin lohduttavaa. Olen nukkunut yöni paljon paremmin. 

Hipun joululoma päättyy tällä viikolla. Lukukoirailuja riittää toukokuulle saakka. Minä ja isäntä olemme palanneet jo töihin lomiltamme. Minulla on seuraavan kerran lomaa vasta kesällä mutta se onkin sitten hieman pidempi loma 😊 Yksi asia, joka tulee varmasti olemaan parhaita asioita tänä vuonna. 

sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Sädehtivää uudenvuodenaattoa ja hyvää vuotta 2024!

Tänään on vuoden 2023 viimeinen päivä. Kun kello lyö puolta yötä, toivotamme tervetulleeksi uuden vuoden. Täällä etelässä on upean talvista juhlia tulevaa; maa on valkoinen ja pakkastakin on. Aurinko näyttäytyi aamupäivällä. Hipun ja Mytön talvipalttoot on kaivettu taas esiin, sillä ensi viikolle on lupailtu kylmää säätä. Mutta kevättä kohti jo mennään 😀 

Meidän joulun aika sujui leppoisissa ja hyvissä tunnelmissa. Isokorvatyttöset saivat meidän perheen suurimman lahjasaaliin, kuten asiaan kuuluukin. Mitä meidän joulussa oli ja miten otimme vastaan uutta vuotta, näistä lisää seuraavassa kirjoitelmassani!


 🎆Juhlavaa vuoden vaihtumista 

sekä

paljon onnellisia ja hyviä päiviä 

vuodelle 2024 🎇 

Teille kaikille PSB:n ystäville!



Toivottaa
Hippu, Myttö ja likkojen emäntä & isäntä

sunnuntai 24. joulukuuta 2023

Iloista joulua!

On joulu, meidän perheen lempi- ja suosikkijuhla. Kaikki puuhat, joita tähän aikaan kuuluu, on hoidettu. Kuusi koristeltu, kinkku paistettu, likkojen lahjat paketoitu ja huusholli siivottu. Ei kuitenkaan kaappeja myöten eikä meillä ole jouluverhoja. Laatikot on ostettu valmiina kaupasta, kuten myös rosolli ja graavilohi. Oikaistaan monessakin asiassa, joka jouluvalmisteluihin liittyy ja se olkoon meidän tapa viettää tätä talven juhlaa.

Ryhdymme nyt nauttimaan vapaapäivistä, rennosta oleilusta sekä yhdessäolosta. On aika levätä ja huilata, keräillä voimia eteisessä jo kopistelevaan uuteen vuoteen. 



Toivotamme koko meidän poppoo kaikille Teille, hyvät 
blogimme lukijat sekä ystävät ja 
blogikaverimme palveluskuntineen
 
🎅 onnellista ja ihanaa 🎄
joulun aikaa!


torstai 21. joulukuuta 2023

Joulua jo odotellen

Tänään satoi uutta lunta. Viikonloppuna tuli vettä sen verran, että se ehti sulattaa entisen pois. On mahdollista, että saamme valkoisen joulun. Nastakengät ovat koirien kanssa lenkkeillessä olleet enemmän kuin tarpeen. En voisi kuvitellakaan, että täällä etelässä pärjäisi ilman niitä. Ellei halua jalkaansa pakettiin tai vielä ikävämpää. 

Syksyn lukukoirailut on hoidettu ja Hippu on hyvin ansaitulla joululomalla. Ensi viikolla kiikutamme pissinäytteen eläinlääkäriin. Katsotaan, onko bakteeri kokonaan poistunut virtsarakosta vai joko se taas nostelee päätään. Toivon niin hartaasti, että tehokas lääkekuuri olisi tepsinyt. Pidän kuitenkin mielessäni eläintohtorin lohduttavat sanat siitä, että vielä on konsteja jäljellä hoitaa tuo viheliäinen vaiva, jos antibiootti ei ole tappanut bakteeria.

Hippuli nautiskelee, kun isäntä sukii
sen valtavan paksua karvaa.

Syökö teidän karvakuonot toisten koirien jätöksiä? Myttö syö. Ja tämä on todella ikävä tapa. Jos siitä jotain hyvää haluaa sanoa, niin näitä herkkuja nautitaan vain talvella. Kun pakkanen on tehnyt pökäleistä rapeita. Myttösellä ei ole vitamiinipuutoksia, se on keskusteltu eläinlääkärin kanssa moneen otteeseen. Eikä se näe nälkää vaikka ruoka-annoksia syksyllä pienennettiin. Se on syönyt koirien pas...aa talvisin aina. Jo ennen laihduttamista. Toki myös rusakon papanat (mökillä metsäjäniksen) kelpaavat. Niitä syödään myös kesällä. Erikoinen harrastus tuo on.... sen verran olemme saaneet Myttöä tottelemaan, että noin puolet sen poimimista kökkäreistä se pudottaa pois suustaan, kun sitä siihen komentaa. 

Tässä kuvassa ei syödä sontaa vaikka
Mytön talviharrastuksiin se
kuuluukin.

Tänään oli viimeinen työpäiväni ennen joululomaa. Isäntä pakertaa vielä huomisen töissä ja sieltä kotiin saavuttuaan lähdemme kuusiostoksille. Ruokakaupassakin on piipahdettava ja isokorvien lahjaostoksilla myös. Olen hankkinut kuuseen muutaman uuden koristepallon. Amaryllis, jouluruusu ja pari hyasinttia ovat jo joulua tänne kotiin tuomassa. Lauantaina laitan kynttilöitä ja koristeita esille oikein reilusti ja paistan kinkun. 

Edessämme on hiukan erilainen joulu kuin aiemmin. Minulle ensimmäinen ilman äitiä. Hautuumaalle viemme tänä jouluna kahden kynttilän sijasta neljä kynttilää 😢 Mutta meidän joulusta tulee varmasti kuitenkin mukavaa aikaa. Aaton vietämme jo perinteiseen tapaan oman perheen kesken. Joulupäivänä meille tulee vieraita ja tapaninpäivänä me kuljemme kyläilemään. On levollista tietää, että voimme nauttia rauhallisista pyhistä ja tavata vielä täällä olevia, meille tärkeitä ihmisiä.