Kangasniemellä, kirjastossa ja kilpirauhaskontrollissa

Jestas, miten aika on taas kiitänyt. Vappua vietimme avaten mökkikauden Kangasniemellä. Hipulla oli viime viikolla naapurikirjaston viimeinen työvuoro lukukoirana. Mytön kanssa kävimme eläintohtorin luona 6. toukokuuta kontrollikäynnillä ja minä juhlin viime lauantaina ystävieni kanssa syntymäpäivääni Hipun ja Mytön isännän pitäessä huolta sekä meidän likoista että huushollistamme. 

Mökillä oli kaikki talven jäljiltä hyvin ja kunnossa. Puulan vesi on harvinaisen matalalla ja vappuna veden lämpötila oli seitsemän astetta. Isäntä pulahti Puulaan, minä en. Lämmitimme saunaa, teimme hiukan pihahommia, luimme, kuuntelimme radiota, grillasimme, ihmettelimme keväistä luontoa. Oli hirmuisen mukavaa päästä taas mökkeilemään. Hilpunen ja Myttönen ottivat kaiken ilon irti ja olivat ulkona aamusta iltamyöhään. Onhan se vapaus aivan mahtavaa!

Laiturilta käsin ihmeteltiin 
kuikkien touhuja järvellä.

Mytöllä oli kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyen sen ensimmäinen kontrollikäynti heti vapun jälkeen. Verikokeen otto sujui hienosti ja Myttö käyttäytyi mallikkaasti. Verikokeen tulos oli oikein hyvä; lääkeannostus on osunut heti kohdalleen ja kilpirauhasarvo oli kunnossa. Eläintohtori totesi, että seuraava kontrollikäynti on sitten vuoden päästä. Lääkettä riittää reseptillä sinne saakka ja annostus pysyy siis samana. Myttönen on piristynyt ja on eläväisempi sekä reippaampi. Se on ollut ihana huomata. 

Myttö nautiskelee auringosta.

Jätimme Hipan kanssa haikeat hyvästi naapurikirjastollemme, kun Hippu teki siellä viimeisen lukukoiravuoronsa viime viikolla. Meitä muistettiin kukkasin, lahjoin ja kortein. Kyyneleiltä ei vältytty. Hakunila on aivan valtavan kiva kirjasto ja sen henkilökunta on ottanut minut, Typyn ja Hipun avosylin vastaan. Joka ikinen kerta. Nyt siirrymme Hipun kanssa Hakunilan asiakkaiksi, sillä eihän kirjasto ja mekään minnekään hävitä. Itse saatan jatkaa siellä syksyllä vapaaehtoistyötä hiukan eri kuvioissa. 

Hakunilan kirjaston
viimeinen lukukoirailu.

Viime viikolla lukukoirailimme myös kotikirjastossamme. Sinne Hippu tekee uransa viimeisen työkeikan ensi viikolla. Varmasti myös silloin on haikeat tunnelmat mutta olen sitä mieltä yhä edelleen, että tämä on oikea hetki päästää Hippu eläkkeelle. Ikävästi näyttää siltä, että ainakaan Hakunilaan ei vielä ole löydetty Hipulle seuraajaa. Toivottavasti sinne saadaan uusi lukukoira ja tämä mainio toiminta voi jatkua.

Menneenä lauantaina otin pienen irtioton arjesta. Juhlimme ystävieni kanssa synttäripäivääni hyvän ruuan ja juoman äärellä. Loppuillasta suuntasimme euroviisukatsomoon. Taas kerran totean täällä blogissakin, että minä olen ihan hirmuisen onnekas, että elämässäni on tämä rakas, upea naisporukka. Meillä on aina hauskaa vaikka tälläkin kertaa illan keskusteluissamme nousi esiin myös niitä elämän harmillisempiakin asioita. Se, että minulla on Hipun ja Mytön isännän lisäksi myös nämä tyypit elämässäni, on arvokas asia.  

Kesä on kohta ovella ja sitä kohti mennään iloisin sekä odottavin mielin. Kesälomasuunnitelmia on tehty ja tiedän, että ainakin mökkeilyt Puulan rannalla ovat sitä odotetuinta lomatekemistä. 

Iloinen jälleentapaaminen ennen kuin Kangasniemi taas kutsuu

Viime lauantaina suuntasin Hippusen kanssa meidän lähikoirapuistoon. Olimme sopineet sinne treffit Hipun velipojan Winstonin kanssa. Winston asuu Varsinais-Suomessa ja oli tullut tänne etelään vierailemaan mummolassaan. Siitä ehti vierähtää jo useampi vuosi, kun viimeksi tapasimme Winstonin ja sen emännän kanssa. Lauantaiset treffit olivat hartaasti odotettu tapahtuma. 

Kuin kaksi marjaa. Arvatkaapa,
kumpi on kumpi?

Sisarukset tuntevat toisensa, siitä ei ole toista sanaa. Winston pisti jo kaukaa itkuksi, kun näki Hilpan koirapuiston aitojen sisällä. Hippu meni maahan makaamaan ja odotti, kun veli tulee portista sisään. Kohtaaminen oli niin lämmin kuin olla ja voi 😍. Kaksikko pisti nopeasti leikiksi ja juoksukisojen välissä nuuskuteltiin puiston hajuja. Teimme kävelylenkin ja kaksikko kulki kuonot maassa, samaan tahtiin askeltaen. Winston on aivan ihana biiglepoika ja luonteeltaan hyvin samanlainen kuin Hippu; rauhallinen, leikkisä, joviaali ja ihmisrakas. Molemmat epätyypillisiä beagleja turkkinsa suhteen, pumpulipalloja 😃. Oli aivan valtavan kivaa tavata Winston ja toivottavasti tapaamme pian taas. 

Lukukoirailuja koiranpäivänä.

Valtakunnallisena koiranpäivänä Hippu kävi heittämässä lukukoirakeikan meidän naapurikirjastossa. Lukijoita oli kiva määrä ja rapsuttelijoita jälleen kerran sitäkin enemmän. Matkasimme pitkästä aikaa molempiin suuntiin bussilla eli sekä menomatkalla että paluumatkalla kotiin. Yleensä kuljemme toiseen suuntaan autolla. Hippunen on reipas matkustaja, sen kanssa ei tarvitse yhtään stressata julkisissa liikennevälineissä kulkemista. Toukokuussa Hippu tekee sitten viimeiset kirjastokäyntinsä.

Hajuja hajuja...

Mytölle on annettu kilpirauhaslääkkettä nyt useampi viikko. Se on piristynyt ja saanut lisää energiaa. On ollut oikein kiva huomata tämä vaikka luulen, että lääkitys ei aivan vielä ole täysin kohdallaan. Se selvinnee ensi viikolla, kun menemme Myttösen kanssa ekalle kontrollikäynnille. Myttö on vaivaton potilas siinä missä Hipakin. Se käyttäytyy eläinlääkärissä rauhallisesti ja ensi viikon verikokeen otto sujuu varmasti hyvin. Minua jännittää varmasti enemmän kuin Myttöstä 😅.

Kevät on edennyt vappuun 🎈 Niin se talvi vaan taittui ja edessä on mökkikauden avaus Puulan rannalla. Eipä siis aikakaan, kun auto pakataan täyteen tavaraa ja käännetään sen nokka kohti nelostietä. Lokakuussa tuntui, että tuleepa kovin pitkä aika odottaa, että pääsemme taas rakkaalle möksällemme. Mutta nyt se hetki jälleen koittaa 🥳. Uskon, että Hippu ja Myttö ovat riemuissaan, kun pääsevät niiden lempipaikkaan ja vapauteen.

Hauskaa ja iloista vappua teille kaikille! Kevään juhlaa vietetään koleassa säässä ja tuskin pulahdan vielä Puulaan. Mutta onhan tämä vuodenajoista sitä parasta kesän lisäksi. Kuulumisiin ensi kertaan!

Iloa ja valoa pääsiäiseenne!

Kevät on edennyt pääsiäiseen. Me vietämme nämä pyhät kotimaisemissa. Ulkoilemme, lepäämme ja tapaamme myös ystäviämme tänään pitkäperjantaina. Isokorvien isäntä rassaa moottoripyöräänsä, jotta saisi sen tien päälle 🏍 

Ostimme Hipulle ja Mytölle eilen pääsiäisherkuiksi strutsin kuivattuja henkitorvia 😁 Ne ovat hyvin mieluisia meidän likoille ja toki myös varsin eksoottista syötävää 😄 Mutta Hipan vatsa tykkää tällaisista makupaloista. Ja sorruin jo viikko sitten ja ostin tyttösille kaksi pääsiäismunaa, koirien pehmoleluja sellaisia. Me ihmiset odotamme vappuun ja herkuttelemme sitten Kangasniemellä grillin ääressä. Toivottavasti pääsiäinen on aurikoinen ja lämmin. Ainakin lupaavalta näyttää näin ensi alkuun. Ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, täällä etelässä valkovuokot jo kukkivat.

Toivotan koko meidän lauman puolesta 

kaikille Teille hyvät lukijamme ja 

blogikaverimme palveluskuntineen

🐰 🐥 hyvää ja leppoisaa pääsiäistä 🐣🌷

Suuria uutisia

Tässä kirjoitelmassa kerron parista kevään suuresta uutisesta koskien meidän ihania isokorvia.

Aloitan Mytöstä, jolla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta. Tieto sairaudesta tuli viime viikolla. Kävin Mytön kanssa eläinlääkärissä tiistaina ja keskiviikkona saatiin kilpirauhaskokeen tulos. Syy lääkärireissulle oli se, että olemme jo jonkin aikaa pohtineet Mytön väsymystä ja vetämättömyyttä. Se on luonteeltaan rauhallinen kaveri. Mutta alkoi mietityttää, että onpa se todella muuttunut kovin veteläksi ja väsyneeksi. Se nukkuu paljon ja lisäksi jo aikaisin syksyllä sille piti pistää palttoota päälle, kun Myttöskä paleli todella herkästi. 

Myttö odottelee pääsyä
eläintohtori Sannan luokse.

Jotta sain itselleni mielenrauhan, päätin varata ajan eläintohtorille, sisätauteihin erikoistuneelle sellaiselle. Mytöltä otettiin laaja verinäyte ja kaikki arvot olivat loistavat. Ultraäänessä ei sisuskaluissa näkynyt mitään, joten senkin suhteen kaikki hyvin. Mutta kilpirauhaskokeen tuloksia piti keskiviikkona hetki nieleskellä ja sulatella, itkukin siinä minulta taas pääsi. Likkojen isäntä lohdutti, eihän tämä kuolemantuomio ole. Eikä olekaan. Hipun velipojalla Winstonilla todettiin sama sairaus kolmivuotiaana ja Winston elää edelleen iloista ja hyvää koiran elämää.

Myttö on nyt viikon verran syönyt lääkettä, jota se tulee syömään lopun ikäänsä. Kuukauden päästä meillä on eka kontrollikäynti, jossa katsotaan, mitä kilpirauhasarvot sanovat. Myttönen on jo saanut hieman energiaansa takaisin. Se on ilahduttavaa. Mutta ennen kuin lääkitys saadaan kuntoon ja annostus kohdalleen, voi edessä olla vielä monta eläinlääkärireissua. Pääasia kuitenkin on, että luotimme vaistoihimme ja veimme Mytön lääkärin tsekattavaksi. Löytyi vaiva ja siihen on hoitokonstit. 

"Isäntä tuli kotiin, nyt saadaan herkut!"

Kuten olen kirjoitellut useampaan kertaan, meidän Hippunen täytti maaliskuussa 10 vuotta. Hippukin syö taas lääkettä niskan välilevyn sekä selkärangan ongelmiin. Mutta pirteä ja reipas kaveri meidän seniori on. Hipun kanssa meillä on toivottavasti vielä monen monta vuotta yhteiseloa edessä. 

Mietin jo vuosi sitten, milloin Hipun on aika päästä eläkkeelle lukukoiran töistä. Päätin silloin, että jatkamme kuitenkin tuota mainiota harrastusta. Sitten tuli syksy ja nämä vanhuudenvaivat. Ne eivät ole Hipun lukukoirailuja estäneet. Mutta nyt olen päättänyt, että Hipa on eläkepäivänsä ansainnut. On ilo päästää se eläkkeelle hyvävointisena ja iloisena. Se on oman panoksensa antanut Vantaan kaupungille ja vapaaehtoistyölle. Päätämme lukukoirailut tähän kevääseen. Toukokuussa on viimeiset kirjastokeikat ja sen jälkeen Hippu siirtyy kesälomalle, jonka kautta eläkepäivät kutsuvat. 

Viime viikolla lukukoirailtiin
kotikirjastossa.

Molempiin kirjastoihin olen päätöksestäni ilmoittanut. Aika aikaansa kutakin, niinhän sanotaan. Joskus tämä kiva ja mukava harrastus olisi kuitenkin lopetettava. Nyt on sen aika. En halua asettaa kirjastoja sekä itseäni siihen tilanteeseen, että Hipun vaivat alkaisivat haittaamaan kirjastokäyntejä. Peruisin sen vuoksi meidän työvuoroja ja aiheuttaisin pettymyksiä lukemaan tuleville sekä itselleni. Voin ylpeästi sanoa, että minulla ja Typyllä&Hipulla on ollut valtavan korkea työmoraali. Se, että olisin perunut kirjastokeikan, on ollut ison kynnyksen takana. Sitä on tapahtunut 11,5 vuoden aikana kerran. Pidämme siis Hipun kanssa toivottavasti tämän saldon toukokuun loppuun saakka.

Tällaisia uutisia siis meidän keväästä. Kirjoittelen näistä kahdesta aiheesta varmasti vielä lisää. Toivotan kaikille Teille aurinkoista ja leppoisaa huhtikuun jatkoa 🌞🌷🐶 Kuulumisiin ensi kertaan!

Viikko yhtä juhlaa!

Viime viikolla juhlimme meidän ihanaa Hippua. Virallinen syntymäpäivä oli maanantaina ja silloin Hipa sai meiltä, sen omalta perheeltä, lahjapaketin. Lisäksi Hippu ja Myttö maiskuttelivat runsaasti herkkuja, ehkä vähän liikaakin 😀. Koska Hippu on suolistovaivainen, ei synttärikakkua tms. ollut valitettavasti tarjolla. Mutta hyvin maistui lahjapaketista ilmestyneet vakioherkut.

10-vuotias poseeraa lahjapakettinsa
äärellä.

Niin, koska mielestäni pitää olla tasapuolinen ja Hippu on varmasti samaa mieltä, sai rakas Myttö-pikkusisko oman osuutensa synttäriherkuista sekä maanantaina että lauantaina pidetyissä synttärikemuissa.

Päivänsankaritar ja Myttö saivat strutsin
kuivatut henkitorvet. Myttö odotteli
hienosti omaansa, kun Hilpu sai 
itseoikeutetusti herkun ensin. 

Jotta koko viikko ei olisi ollut aivan yhtä juhla- ja synttärihumua, kävimme keskiviikkona lukukoirakeikalla kotikirjastossamme. Lukijoita oli taas hieno määrä ja Hippu sai kuunnella mm. koira- ja marsutarinoita. 

Juhlan keskellä oli hiukan arkistakin
aherrusta. Mutta lukukoirailut eivät
ole Hippulin mielestä työtä vaan
hauska harrastus.

Lauantaina meille kotiin kerääntyi joukko ystäviämme sekä lähisukua juhlistamaan 10-vuotiasta synttärisankaritarta. Illan ohjelmassa oli ruuan ja juoman äärellä seurustelua, paljon rapsutuksia ja silityksiä isokorville, likkojen isännän pitämä juhlapuhe sekä Hippu-aiheinen tietovisa. Tietokilpailussa jokainen voitti jotakin 😃. Me isäntäväki emme osallistuneet 😉.

"Milloin minulle tarjoillaan jotain?"

Hippu sai paljon lahjoja; herkkuja, lelun ja lahjakortteja. Näistä tietysti osansa tulee saamaan myös Myttönen. Meillä oli tosi kiva ilta. Näytti, että vieraat viihtyivät ja tarjoilut maistuivat. Ja vielä seuraavana päivänäkin juhlaporukalta saamiemme viestien perusteella olin osunut aavistuksessani oikeaan 💖. Hippu ja Myttö olivat riemuissaan, kun näkivät tuttuja kasvoja, joista osaa emme olleet toviin tavanneetkaan. Esitän vielä tässäkin lämpimät kiitokset teille kaikille 💕

Uni alkoi jo painaa meidän
biigletyttöjä mutta silti jaksettiin
tunnollisesti seurata, mitä juhlaväki
mm. söi. Koskaan kun ei voi tietää,
jos vaikka tipahtaisi jotain 😄.

Joku saattaa kenties kummeksua, miksi järkkäämme koirille syntymäpäiväjuhlia. Mutta kuten vierasjoukollemme totesin, Hippu on juhlansa ansainnut. Ja lisäksi tämä oli mainio "tekosyy" taas kerran kutsua kokoon meille tärkeät ihmiset, vaihtaa kuulumisia ja viettää hauska ilta arjen keskellä. Toistan itseäni, kun totean jälleen, että olemme valtavan onnekkaita, kun meillä on nämä ihmiset elämässämme. 

Loppuillasta kaksikko jo malttoi käydä
sohvalle huilaamaan. Silloinkin rapsuteltiin 
ja vatsat olivat täynnä herkkuja. Kuvassa makaa
siis kaksi varmasti melko onnellista koirulia.

Perjantaina näimme päivälenkillä leskenlehtiä 😊. Eiköhän me kenties päästä vappua viettämään Kangasniemellä. Sitä ennen arki rullaa entiseen malliin töiden ja harrastusten parissa. Pääsiäinen on myös edessä sekä lukukoirailuja kirjastoissa. Unohtamatta lenkkejä Hilpan ja Myttösen kanssa, joilla päästään ihmettelemään ja ihastelemaan kevään etenemistä.