Virallisesti eläkeläinen

Alkukesä hujahti nopeasti ja olemme jo juhannuksen kynnyksellä. Blogikirjoittelu on ollut taas laiskaa, josta pahoittelut teille lukijoillemme. Työkiireet ovat verottaneet sen verran, että en ole vapaa-ajalla oikein innostunut enää koneen ääressä istumaan. Mutta tässä meidän kuulumisia viimeisten viikkojen ajalta 🌺

Hippu teki lukukoirauransa viimeisen työvuoron toukokuun lopulla. Tämä hieno homma päätettiin sinne, mistä se seitsemän ja puoli vuotta sitten aloitettiin eli kotikirjastoomme. Mieli oli haikea, kun vaihdoin Hipulle kotimatkaa varten valjaat työpannan tilalle. Siinä sitä oltiin. Viimeisen kerran tutussa huoneessa, jossa Hippu otti näinä vuosina vastaan kymmeniä ja kymmeniä lukijoita sekä moikkaajia. Kukkien ja korttien kera lähdimme kotiin. Vaikka olo oli surullinen, olin myös äärettömän ylpeä ja onnellinen. Hippu teki valtavan hienon uran. Typyn ja Hipun kanssa minä sain 11,5 vuoden ajan muistorikkaita ja antoisia kokemuksia. Kiitollisin mielin oli hyvä päättää tämä hauska harrastus. Palaamme vielä Tikkurilaan läksiäiskahvien merkeissä. Hipun Typyltä perimänsä lukukoirahuivi menee sitten joskus Hipun mukana sen viimeiseen leposijaan mökkirannalle.

Lukukoirauran viimeinen työkeikka
kotikirjastossamme. 

Tämän kuluvan kesäkuun alkupuolen Hipa ja Myttönen mökkeilivät yhdessä isäntänsä kanssa. Minäkin piipahdin Puulan rannoilla pari päivää mutta kesälomani alkaa vasta heinäkuussa. Likat rakastavat mökillä oloa ja onhan se jotain aivan muuta olla vapaana luonnon keskellä kuin talsia täällä kaupungissa. Kotipuolessa olemme käyneet moikkaamassa lampaita, jotka kasvavat hurjaa vauhtia. Myttö on saanut voimiaan takaisin kilpirauhaslääkkeen ansiosta. Erityisesti mökillä meidän isokorvakaksikko ottaa kovia juoksu- ja painikisoja. On ilo katsoa, miten hauskaa Hipulla ja Mytöllä yhdessä on. Hilpun vanhuudenvaivoihin ei kova riehuminen toki ole hyvä juttu. Mutta vaikea kaksikkoa on yrittää pistää aisoihin, kun riehumiskuume iskee päälle 😁

Juhannusta vietämme tuttuun tapaan Kangasniemellä. Saamme sinne vieraiksemme Keravan poppoon ja tänä vuonna se onkin hiukan tavallista suurempi, sillä mukaan liittyy myös heidän miniäkokelas 😊 Patu-herra on menossa mukana myös ja koirakolmikolla saattaa syntyä vauhdikastakin kisailua keskenään. Minulla on vielä tovi kesälomaani, joten palaamme ensi viikolla takaisin etelään. Mutta kun lomani koittaa, se aloitetaankin pitkästä aikaa tekemällä pieni reissu yhdessä tyttösten isännän kanssa. Hilpuselle ja Myttöselle on tiedossa oikein kiva hoitapaikka tuttujen ihmisten luona. Ja onpa siellä koirakaverikin odottamassa. Matkan jälkeen pakkaamme kassit uudelleen ja lähdemme kohti mökkiä, jolla vierähtääkin sitten useampi viikko.

Miten meidän mökkijuhannus meni. Ja mitä täällä kaupungissa on touhuttu ennen kuin perheemme yhteinen loma-aika alkaa. Näistä lisää ensi kerralla 😍

Kangasniemellä, kirjastossa ja kilpirauhaskontrollissa

Jestas, miten aika on taas kiitänyt. Vappua vietimme avaten mökkikauden Kangasniemellä. Hipulla oli viime viikolla naapurikirjaston viimeinen työvuoro lukukoirana. Mytön kanssa kävimme eläintohtorin luona 6. toukokuuta kontrollikäynnillä ja minä juhlin viime lauantaina ystävieni kanssa syntymäpäivääni Hipun ja Mytön isännän pitäessä huolta sekä meidän likoista että huushollistamme. 

Mökillä oli kaikki talven jäljiltä hyvin ja kunnossa. Puulan vesi on harvinaisen matalalla ja vappuna veden lämpötila oli seitsemän astetta. Isäntä pulahti Puulaan, minä en. Lämmitimme saunaa, teimme hiukan pihahommia, luimme, kuuntelimme radiota, grillasimme, ihmettelimme keväistä luontoa. Oli hirmuisen mukavaa päästä taas mökkeilemään. Hilpunen ja Myttönen ottivat kaiken ilon irti ja olivat ulkona aamusta iltamyöhään. Onhan se vapaus aivan mahtavaa!

Laiturilta käsin ihmeteltiin 
kuikkien touhuja järvellä.

Mytöllä oli kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyen sen ensimmäinen kontrollikäynti heti vapun jälkeen. Verikokeen otto sujui hienosti ja Myttö käyttäytyi mallikkaasti. Verikokeen tulos oli oikein hyvä; lääkeannostus on osunut heti kohdalleen ja kilpirauhasarvo oli kunnossa. Eläintohtori totesi, että seuraava kontrollikäynti on sitten vuoden päästä. Lääkettä riittää reseptillä sinne saakka ja annostus pysyy siis samana. Myttönen on piristynyt ja on eläväisempi sekä reippaampi. Se on ollut ihana huomata. 

Myttö nautiskelee auringosta.

Jätimme Hipan kanssa haikeat hyvästi naapurikirjastollemme, kun Hippu teki siellä viimeisen lukukoiravuoronsa viime viikolla. Meitä muistettiin kukkasin, lahjoin ja kortein. Kyyneleiltä ei vältytty. Hakunila on aivan valtavan kiva kirjasto ja sen henkilökunta on ottanut minut, Typyn ja Hipun avosylin vastaan. Joka ikinen kerta. Nyt siirrymme Hipun kanssa Hakunilan asiakkaiksi, sillä eihän kirjasto ja mekään minnekään hävitä. Itse saatan jatkaa siellä syksyllä vapaaehtoistyötä hiukan eri kuvioissa. 

Hakunilan kirjaston
viimeinen lukukoirailu.

Viime viikolla lukukoirailimme myös kotikirjastossamme. Sinne Hippu tekee uransa viimeisen työkeikan ensi viikolla. Varmasti myös silloin on haikeat tunnelmat mutta olen sitä mieltä yhä edelleen, että tämä on oikea hetki päästää Hippu eläkkeelle. Ikävästi näyttää siltä, että ainakaan Hakunilaan ei vielä ole löydetty Hipulle seuraajaa. Toivottavasti sinne saadaan uusi lukukoira ja tämä mainio toiminta voi jatkua.

Menneenä lauantaina otin pienen irtioton arjesta. Juhlimme ystävieni kanssa synttäripäivääni hyvän ruuan ja juoman äärellä. Loppuillasta suuntasimme euroviisukatsomoon. Taas kerran totean täällä blogissakin, että minä olen ihan hirmuisen onnekas, että elämässäni on tämä rakas, upea naisporukka. Meillä on aina hauskaa vaikka tälläkin kertaa illan keskusteluissamme nousi esiin myös niitä elämän harmillisempiakin asioita. Se, että minulla on Hipun ja Mytön isännän lisäksi myös nämä tyypit elämässäni, on arvokas asia.  

Kesä on kohta ovella ja sitä kohti mennään iloisin sekä odottavin mielin. Kesälomasuunnitelmia on tehty ja tiedän, että ainakin mökkeilyt Puulan rannalla ovat sitä odotetuinta lomatekemistä. 

Iloinen jälleentapaaminen ennen kuin Kangasniemi taas kutsuu

Viime lauantaina suuntasin Hippusen kanssa meidän lähikoirapuistoon. Olimme sopineet sinne treffit Hipun velipojan Winstonin kanssa. Winston asuu Varsinais-Suomessa ja oli tullut tänne etelään vierailemaan mummolassaan. Siitä ehti vierähtää jo useampi vuosi, kun viimeksi tapasimme Winstonin ja sen emännän kanssa. Lauantaiset treffit olivat hartaasti odotettu tapahtuma. 

Kuin kaksi marjaa. Arvatkaapa,
kumpi on kumpi?

Sisarukset tuntevat toisensa, siitä ei ole toista sanaa. Winston pisti jo kaukaa itkuksi, kun näki Hilpan koirapuiston aitojen sisällä. Hippu meni maahan makaamaan ja odotti, kun veli tulee portista sisään. Kohtaaminen oli niin lämmin kuin olla ja voi 😍. Kaksikko pisti nopeasti leikiksi ja juoksukisojen välissä nuuskuteltiin puiston hajuja. Teimme kävelylenkin ja kaksikko kulki kuonot maassa, samaan tahtiin askeltaen. Winston on aivan ihana biiglepoika ja luonteeltaan hyvin samanlainen kuin Hippu; rauhallinen, leikkisä, joviaali ja ihmisrakas. Molemmat epätyypillisiä beagleja turkkinsa suhteen, pumpulipalloja 😃. Oli aivan valtavan kivaa tavata Winston ja toivottavasti tapaamme pian taas. 

Lukukoirailuja koiranpäivänä.

Valtakunnallisena koiranpäivänä Hippu kävi heittämässä lukukoirakeikan meidän naapurikirjastossa. Lukijoita oli kiva määrä ja rapsuttelijoita jälleen kerran sitäkin enemmän. Matkasimme pitkästä aikaa molempiin suuntiin bussilla eli sekä menomatkalla että paluumatkalla kotiin. Yleensä kuljemme toiseen suuntaan autolla. Hippunen on reipas matkustaja, sen kanssa ei tarvitse yhtään stressata julkisissa liikennevälineissä kulkemista. Toukokuussa Hippu tekee sitten viimeiset kirjastokäyntinsä.

Hajuja hajuja...

Mytölle on annettu kilpirauhaslääkkettä nyt useampi viikko. Se on piristynyt ja saanut lisää energiaa. On ollut oikein kiva huomata tämä vaikka luulen, että lääkitys ei aivan vielä ole täysin kohdallaan. Se selvinnee ensi viikolla, kun menemme Myttösen kanssa ekalle kontrollikäynnille. Myttö on vaivaton potilas siinä missä Hipakin. Se käyttäytyy eläinlääkärissä rauhallisesti ja ensi viikon verikokeen otto sujuu varmasti hyvin. Minua jännittää varmasti enemmän kuin Myttöstä 😅.

Kevät on edennyt vappuun 🎈 Niin se talvi vaan taittui ja edessä on mökkikauden avaus Puulan rannalla. Eipä siis aikakaan, kun auto pakataan täyteen tavaraa ja käännetään sen nokka kohti nelostietä. Lokakuussa tuntui, että tuleepa kovin pitkä aika odottaa, että pääsemme taas rakkaalle möksällemme. Mutta nyt se hetki jälleen koittaa 🥳. Uskon, että Hippu ja Myttö ovat riemuissaan, kun pääsevät niiden lempipaikkaan ja vapauteen.

Hauskaa ja iloista vappua teille kaikille! Kevään juhlaa vietetään koleassa säässä ja tuskin pulahdan vielä Puulaan. Mutta onhan tämä vuodenajoista sitä parasta kesän lisäksi. Kuulumisiin ensi kertaan!

Iloa ja valoa pääsiäiseenne!

Kevät on edennyt pääsiäiseen. Me vietämme nämä pyhät kotimaisemissa. Ulkoilemme, lepäämme ja tapaamme myös ystäviämme tänään pitkäperjantaina. Isokorvien isäntä rassaa moottoripyöräänsä, jotta saisi sen tien päälle 🏍 

Ostimme Hipulle ja Mytölle eilen pääsiäisherkuiksi strutsin kuivattuja henkitorvia 😁 Ne ovat hyvin mieluisia meidän likoille ja toki myös varsin eksoottista syötävää 😄 Mutta Hipan vatsa tykkää tällaisista makupaloista. Ja sorruin jo viikko sitten ja ostin tyttösille kaksi pääsiäismunaa, koirien pehmoleluja sellaisia. Me ihmiset odotamme vappuun ja herkuttelemme sitten Kangasniemellä grillin ääressä. Toivottavasti pääsiäinen on aurikoinen ja lämmin. Ainakin lupaavalta näyttää näin ensi alkuun. Ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, täällä etelässä valkovuokot jo kukkivat.

Toivotan koko meidän lauman puolesta 

kaikille Teille hyvät lukijamme ja 

blogikaverimme palveluskuntineen

🐰 🐥 hyvää ja leppoisaa pääsiäistä 🐣🌷

Suuria uutisia

Tässä kirjoitelmassa kerron parista kevään suuresta uutisesta koskien meidän ihania isokorvia.

Aloitan Mytöstä, jolla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta. Tieto sairaudesta tuli viime viikolla. Kävin Mytön kanssa eläinlääkärissä tiistaina ja keskiviikkona saatiin kilpirauhaskokeen tulos. Syy lääkärireissulle oli se, että olemme jo jonkin aikaa pohtineet Mytön väsymystä ja vetämättömyyttä. Se on luonteeltaan rauhallinen kaveri. Mutta alkoi mietityttää, että onpa se todella muuttunut kovin veteläksi ja väsyneeksi. Se nukkuu paljon ja lisäksi jo aikaisin syksyllä sille piti pistää palttoota päälle, kun Myttöskä paleli todella herkästi. 

Myttö odottelee pääsyä
eläintohtori Sannan luokse.

Jotta sain itselleni mielenrauhan, päätin varata ajan eläintohtorille, sisätauteihin erikoistuneelle sellaiselle. Mytöltä otettiin laaja verinäyte ja kaikki arvot olivat loistavat. Ultraäänessä ei sisuskaluissa näkynyt mitään, joten senkin suhteen kaikki hyvin. Mutta kilpirauhaskokeen tuloksia piti keskiviikkona hetki nieleskellä ja sulatella, itkukin siinä minulta taas pääsi. Likkojen isäntä lohdutti, eihän tämä kuolemantuomio ole. Eikä olekaan. Hipun velipojalla Winstonilla todettiin sama sairaus kolmivuotiaana ja Winston elää edelleen iloista ja hyvää koiran elämää.

Myttö on nyt viikon verran syönyt lääkettä, jota se tulee syömään lopun ikäänsä. Kuukauden päästä meillä on eka kontrollikäynti, jossa katsotaan, mitä kilpirauhasarvot sanovat. Myttönen on jo saanut hieman energiaansa takaisin. Se on ilahduttavaa. Mutta ennen kuin lääkitys saadaan kuntoon ja annostus kohdalleen, voi edessä olla vielä monta eläinlääkärireissua. Pääasia kuitenkin on, että luotimme vaistoihimme ja veimme Mytön lääkärin tsekattavaksi. Löytyi vaiva ja siihen on hoitokonstit. 

"Isäntä tuli kotiin, nyt saadaan herkut!"

Kuten olen kirjoitellut useampaan kertaan, meidän Hippunen täytti maaliskuussa 10 vuotta. Hippukin syö taas lääkettä niskan välilevyn sekä selkärangan ongelmiin. Mutta pirteä ja reipas kaveri meidän seniori on. Hipun kanssa meillä on toivottavasti vielä monen monta vuotta yhteiseloa edessä. 

Mietin jo vuosi sitten, milloin Hipun on aika päästä eläkkeelle lukukoiran töistä. Päätin silloin, että jatkamme kuitenkin tuota mainiota harrastusta. Sitten tuli syksy ja nämä vanhuudenvaivat. Ne eivät ole Hipun lukukoirailuja estäneet. Mutta nyt olen päättänyt, että Hipa on eläkepäivänsä ansainnut. On ilo päästää se eläkkeelle hyvävointisena ja iloisena. Se on oman panoksensa antanut Vantaan kaupungille ja vapaaehtoistyölle. Päätämme lukukoirailut tähän kevääseen. Toukokuussa on viimeiset kirjastokeikat ja sen jälkeen Hippu siirtyy kesälomalle, jonka kautta eläkepäivät kutsuvat. 

Viime viikolla lukukoirailtiin
kotikirjastossa.

Molempiin kirjastoihin olen päätöksestäni ilmoittanut. Aika aikaansa kutakin, niinhän sanotaan. Joskus tämä kiva ja mukava harrastus olisi kuitenkin lopetettava. Nyt on sen aika. En halua asettaa kirjastoja sekä itseäni siihen tilanteeseen, että Hipun vaivat alkaisivat haittaamaan kirjastokäyntejä. Peruisin sen vuoksi meidän työvuoroja ja aiheuttaisin pettymyksiä lukemaan tuleville sekä itselleni. Voin ylpeästi sanoa, että minulla ja Typyllä&Hipulla on ollut valtavan korkea työmoraali. Se, että olisin perunut kirjastokeikan, on ollut ison kynnyksen takana. Sitä on tapahtunut 11,5 vuoden aikana kerran. Pidämme siis Hipun kanssa toivottavasti tämän saldon toukokuun loppuun saakka.

Tällaisia uutisia siis meidän keväästä. Kirjoittelen näistä kahdesta aiheesta varmasti vielä lisää. Toivotan kaikille Teille aurinkoista ja leppoisaa huhtikuun jatkoa 🌞🌷🐶 Kuulumisiin ensi kertaan!

Viikko yhtä juhlaa!

Viime viikolla juhlimme meidän ihanaa Hippua. Virallinen syntymäpäivä oli maanantaina ja silloin Hipa sai meiltä, sen omalta perheeltä, lahjapaketin. Lisäksi Hippu ja Myttö maiskuttelivat runsaasti herkkuja, ehkä vähän liikaakin 😀. Koska Hippu on suolistovaivainen, ei synttärikakkua tms. ollut valitettavasti tarjolla. Mutta hyvin maistui lahjapaketista ilmestyneet vakioherkut.

10-vuotias poseeraa lahjapakettinsa
äärellä.

Niin, koska mielestäni pitää olla tasapuolinen ja Hippu on varmasti samaa mieltä, sai rakas Myttö-pikkusisko oman osuutensa synttäriherkuista sekä maanantaina että lauantaina pidetyissä synttärikemuissa.

Päivänsankaritar ja Myttö saivat strutsin
kuivatut henkitorvet. Myttö odotteli
hienosti omaansa, kun Hilpu sai 
itseoikeutetusti herkun ensin. 

Jotta koko viikko ei olisi ollut aivan yhtä juhla- ja synttärihumua, kävimme keskiviikkona lukukoirakeikalla kotikirjastossamme. Lukijoita oli taas hieno määrä ja Hippu sai kuunnella mm. koira- ja marsutarinoita. 

Juhlan keskellä oli hiukan arkistakin
aherrusta. Mutta lukukoirailut eivät
ole Hippulin mielestä työtä vaan
hauska harrastus.

Lauantaina meille kotiin kerääntyi joukko ystäviämme sekä lähisukua juhlistamaan 10-vuotiasta synttärisankaritarta. Illan ohjelmassa oli ruuan ja juoman äärellä seurustelua, paljon rapsutuksia ja silityksiä isokorville, likkojen isännän pitämä juhlapuhe sekä Hippu-aiheinen tietovisa. Tietokilpailussa jokainen voitti jotakin 😃. Me isäntäväki emme osallistuneet 😉.

"Milloin minulle tarjoillaan jotain?"

Hippu sai paljon lahjoja; herkkuja, lelun ja lahjakortteja. Näistä tietysti osansa tulee saamaan myös Myttönen. Meillä oli tosi kiva ilta. Näytti, että vieraat viihtyivät ja tarjoilut maistuivat. Ja vielä seuraavana päivänäkin juhlaporukalta saamiemme viestien perusteella olin osunut aavistuksessani oikeaan 💖. Hippu ja Myttö olivat riemuissaan, kun näkivät tuttuja kasvoja, joista osaa emme olleet toviin tavanneetkaan. Esitän vielä tässäkin lämpimät kiitokset teille kaikille 💕

Uni alkoi jo painaa meidän
biigletyttöjä mutta silti jaksettiin
tunnollisesti seurata, mitä juhlaväki
mm. söi. Koskaan kun ei voi tietää,
jos vaikka tipahtaisi jotain 😄.

Joku saattaa kenties kummeksua, miksi järkkäämme koirille syntymäpäiväjuhlia. Mutta kuten vierasjoukollemme totesin, Hippu on juhlansa ansainnut. Ja lisäksi tämä oli mainio "tekosyy" taas kerran kutsua kokoon meille tärkeät ihmiset, vaihtaa kuulumisia ja viettää hauska ilta arjen keskellä. Toistan itseäni, kun totean jälleen, että olemme valtavan onnekkaita, kun meillä on nämä ihmiset elämässämme. 

Loppuillasta kaksikko jo malttoi käydä
sohvalle huilaamaan. Silloinkin rapsuteltiin 
ja vatsat olivat täynnä herkkuja. Kuvassa makaa
siis kaksi varmasti melko onnellista koirulia.

Perjantaina näimme päivälenkillä leskenlehtiä 😊. Eiköhän me kenties päästä vappua viettämään Kangasniemellä. Sitä ennen arki rullaa entiseen malliin töiden ja harrastusten parissa. Pääsiäinen on myös edessä sekä lukukoirailuja kirjastoissa. Unohtamatta lenkkejä Hilpan ja Myttösen kanssa, joilla päästään ihmettelemään ja ihastelemaan kevään etenemistä. 

Jättionnittelut Hipulle 10 v.

Tänään meidän ihana ja niin rakas Hippu (alias Hipa, Hippunen, Hilpu, Hippuli, karvamooses, Hipadeemus, Hilpanen, pumpulipallo, cotton ball) täyttää täydet 10 vuotta 🥳 🎂

Vaikka viime vuosina Hipulla on ollut hiukan terveysvaivoja, on ne kuitenkin onnistuneesti selätetty. Se on utelias, kiltti, joviaali, sosiaalinen, diplomaattinen, iloinen ja onnellinen seniori. Hipa on vähän "mammantyttö" ja en voi oikeastaan kuvailla, miten tärkeä rooli sillä on ollut minun elämässäni. Tietysti se on hyvin rakas myös isännälleen sekä Mytölle. Myttö palvoo Hippua ja olemme niin iloisia, että Typyn äkillisen poislähdön jälkeen Hipun elämässä alkoi isosiskon rooli meidän mainiolle Myttöselle. 

Tänään meidän synttärisankaritarta juhlitaan pienimuotoisesti oman perheen kesken. Lauantaina edessä on suuremmat kemut. Lahjaksi Hippu saa meiltä herkkuja ja niitä tulee varmaankin lauantaina lisää. 

Suuret ja sydämelliset onnentoivotukset

meidän Hipulle!  🎈🎁

Niin paljon ilon ja onnen hetkiä olet meille näinä 

vuosina tuonut.

Pikkusiskosi Myttö ja M & S

Luonto heräilee ja biiglet herättelee

Mytöllä oli parisen viikkoa sitten tapaaminen eläinlääkäri Jaakon kanssa. Hampaat laitettiin kuntoon eikä niissä hammaskiveä lukuun ottamatta ollut mitään muita ongelmia. Samalla Jaakko katsoi Mytön korvassa ollutta näppyläpattia. Sitähän ei itse asiassa ollut enää vaan oli kuihtunut pois, kun Myttö repi sitä. Eläinlääkäri oli yrittänyt ottaa siitä ohutneulanäytettä mutta kun ei ollut mistä ottaa 😃, niin asian annettiin olla. Korvassa ei siis ollut mitään operoitavaa. Mytön alahuulen ihopoimuissa oli havaittu lievää tulehdusta. Niihin likkojen isännälle annettiin ohjeeksi pyyhkiä Myttösen alahuulta puhdistusliinoilla. Ja näin ollaan nyt tehty. 

Toipilas.

Myttö oli ollut oikein reipas ja kiltti tuolla lääkärikäynnillä. Kun se isäntänsä kanssa palasi kotiin, oli askel hieman horjuva 😀 Ilta menikin Mytön nukkuessa sikeää unta. Toki kun Hippu sai iltaruuan, kampesi Myttönenkin itsensä siinä vaiheessa ylös. 

Hippu ahkeroi lukukoiran töissään ja tänään suuntaamme kotikirjastoon. Hippu voi hyvin eikä ole kipuillut niskastaan ja selästään. Olen siitä mahdottoman iloinen. Ensi viikolla menemme naapurikirjastoon ja samalla juhlimme etukäteen kirjaston väen kanssa Hipun 10-vuotissynttäripäivää. Lupasin viedä herkkuja sekä Hipulle että kaksijalkaisille ja saapa nähdä, mitä kirjastolaiset ovat keksineet Hippulille yllätykseksi...

Hippu ahkeroi.

Olin viime viikonlopun täällä Uudellamaalla mutta etelärannikolla. Reissulla oli hauskaa ja leppoisaa. Ulkoporeallas oli rentouttava kokemus ja söin tuolla matkalla tämän vuoden ekat grillimakkarat 😍 Hippu ja Myttö olivat pitäneet hienosti pystyssä tätä huushollia yhdessä isäntänsä kanssa. Se metka juttu taas yllätti minua, että likat antavat isäntänsä nukkua aamulla hyvinkin pitkään. Ei ole kiire ulos eikä aamupalalle. Mutta minun ollessa kotona, oli arki tai pyhä, Hipa ja Myttönen ryhtyvät herättelemään viimeistään aamulla klo 6. Vaikka olisivat käyneet ulkona esimerkiksi klo 2 yöllä 😕 Eli ainakaan ei pitäisi olla kiire aamulenkille. Eikä niillä usein olekaan mutta ehkä se onkin se aamuruoka 😂

Tässä ihmetellään päästäisen 
raatoa. 

Helmikuun päättyi ja olemme kevään ensimmäisessä kuukaudessa, maaliskuussa. Tästä ei ole enää pitkä matka siihen, kun pääsemme mökille. Eikä tästä ole enää pitkä matka siihenkään, että loputkin lumenrippeet sulavat ja vielä illallakin on valoisaa 🌞 Kevät on hienointa vuodenaikaa minun mielestäni. Ja tiedän, että Hippu odottaa jo kovasti, kun pääsee ensimmäisen kerran heittämään selälleen tuoreeseen nurmikkoon Mytön hämmästellessä kevään ekoja pörriäisiä 🐝

Hipun juhlat häämöttää, kuten myös Myttösen korva-operaatio

Hippu on ahkeroinut kirjastoissa ja eilen kävimme kotikirjastossa lukukoirailemassa. Siellä lopetti syksyn jälkeen pari lukukoiraa, joten remmissä on Hilpan lisäksi yksi koira. Sen vuoksi Hipulle siunaantui melko runsas määrä työkeikkoja tälle keväälle. Naapurikirjastossa on alkuvuosi startannut hiukan hiljaisesti mutta on se jo piristymään päin. Sitä paitsi me molemmat tykkäämme ihan hurjan kovasti olla Hakunilassa, joten ei haittaa vaikkei lukijoita joka kerta olisikaan suurta määrää. 

Hippu ahkeroi. Tässä kuunnellaan
kummitustarinaa.

Myttösellä on huomenna edessä jännittävä päivä. Likkojen isäntä vie sen eläinlääkäri Jaakon luokse. Mytön hampaat putsataan ja samalla Jaakko katsoo, mitä toimenpiteitä Mytön korva vaatii. Siinä ei ole enää näkyvää pattia mutta saattaa olla, että jonkinlaisen avausoperaation se silti vaatii. Minua jännittää kovasti tuo käynti, kuten aina. Mutta Myttö on reipas tyttö ja isäntä sen turvana, joten kaikki menee varmasti hyvin. Ja onhan meillä vahva luotto myös tohtori Jaakkoon, joka on mestari 😀

Maaliskuussa juhlitaan 🥳

Hipun 10-vuotissynttäripäivää juhlitaan maaliskuussa. Laitoin kutsukortit postin matkaan ja tarjoilujakin olen ryhtynyt suunnittelemaan. Mikäli kaikki kutsutut tulevat kemuihin, siihen ei yksi 10-hengen juhlakakku riitä 😉 Hilpunen ja Myttönen saavat toki oman kakkunsa. Meidän Hipa on ansainnut isot kekkerit ja oikein mielelläni niitä järjestelen. En voi uskoa, että tuo meidän ihana karvamooses on jo senioribiigle. Miten tämä aika on juossutkaan... Olemme miettineet tyttösten isännän kanssa syntymäpäivälahjaa Hipulle. Taidamme hankkia herkkuja, ne ovat varmasti mieluisin lahja. 

Minä piipahdin viikko sitten eteläisessä Savossa. Toinenkin lyhyt reissu on edessä reilun viikon päästä. Minulla tekee nykyään aika tiukkaa jättää erityisesti Hippu kotiin vaikka tiedän, että isäntänsä huolehtii siitä sekä Mytöstä paremmin kuin hyvin. Jotakin pelkotilaa on kaiketi jäänyt viime syksystä, kun Hilpaan iski vanhuudenvaivat ystävieni kanssa tehdyn Kangasniemen reissun aikana ja vaivat uusiutuivat, kun olin Keski-Euroopan lomareissussa. Mutta tiedän, että en voi jäädä kotiin vahtimaan 24/7, tapahtuuko jotain tai sairastuuko Hippu tai Myttö. On tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnistaan esimerkiksi lähtemällä ystävien kanssa jonnekin tuulettamaan aivojaan. Ja Savon reissu oli hurjan hauska!

Täällä etelässä on taas talvisempaa ainakin hetken. Hippu rakastaa lunta ja Myttö-raukalla pitää olla neulenuttu päällä ulkoillessamme, koska se on mahastaan liki kalju 😄Maaliskuuta kohti mennään ja eiköhän me reilun parin kuukauden päästä voida miettiä jo Puulan rannalle lähtemisiä. 

Lämmin tervehdys ystävänpäivänä!

Talvi jatkaa kulkuaan ja vaihtelun vuoksi täällä etelässäkin on jälleen hiukkanen lunta sekä pakkasta. Hippu on lukukoirailut ahkerasti ja Myttö on antanut emäntänsä nukkua taas rauhassa. Sohvalle en ole enää hetkeen siis mennyt. Likkojen isäntä saatiin kotiin Espanjan reissulta, matka oli sisältänyt mm. paljon padelin pelaamista. Minulla on edessä lyhyt reissu hyvän ystäväni kanssa, joten on isokorvien isännän vuoro pitää kämppä kasassa yhdessä Hilpun ja  Myttösen kanssa. Ja hyvinhän tuo kolmikko varmasti pärjää. 

Kirjoitan ensi kerralla enemmän meidän kuulumisia. Kaikkihan täällä on kunnossa ja mallillaan 😀 Toivotan koko meidän sakin puolesta kaikille Teille, kaksi- ja nelijalkaisille, hyvää ystävänpäivää 💗

 

Hippu palasi töihin ja Myttö tapasi pätevän tyypin

Hippuli aloitti viime viikolla kevään kirjastokeikat. Naapurikirjastossa oli lukijoiden suhteen hieman hiljaista mutta rapsuttelijoita riitti. Eilen käynnistettiin lukukoirailut myös kotikirjastossa ja siellä oli mukavasti lukijoita. Kuten aina. Kävipä Hippua moikkaamassa myös Vantaan kaupungin Nuorisotyö raiteilla-tiimin erityisnuorisotyöntekijöitä. Otettiin kuvia ja he kehuivat Hippua siitä hienosta työstä, mitä se tekee. Vastavuoroisesti kehuin heidän työtään, joka on hyvin tärkeää sekin.

Kotikirjastossa työn äärellä.

Myttö on kehitellyt uuden "harrastuksen" itselleen näin vuoden vaihduttua. Se herättää minut aamuyöllä raapimalla makuuhuoneen oven edessä olevaa porttia. Likkojen isäntä on niin sikeäuninen ettei hän siihen herää. Sitten Myttö ottaa kaihokatseisen biigleilmeen ja vaikka komennan sen takaisin nukkumaan, se tuijottaa tuolla katseellaan minua. Usein hellyn ja menen sohvalle nukkumaan. Ja välittömästi sohvalle päästyäni Myttönen käpertyy kainalooni ja jatkaa tyytyväisenä uniaan. Hippu kömpii jalkojeni väliin. Olen tuumaillut, että Myttösellä on jonkinlainen yöeroahdistus. Onhan se surkeaa mutta siinä emme periksi anna, että koirat nukkuisivat sängyssämme (paitsi mökillä, olosuhteiden pakosta). Menen siis sohvalle jatkossakin, jos tilanne sitä vaatii. Onneksi tämä tapa on ei ole ihan jokaöistä 😃

Ja mitä Myttöön vielä tulee, käytimme sen eläinlääkärissä maanantaina. Mytön korvanlehdessä, ulkopuolella, on ollut pieni näppylä jo pitkään. Samanlainen sillä on ollut kyljessä. Tuo korvan näppylä alkoi reilu viikko sitten sitä vaivaamaan. Myttöskä raapi korvaansa eikä antanut koskea siihen. Viime sunnuntaina se repi näppylän rikki tai se oli jo pikemminkin pieni paise. Varasin siis luottoeläinlääkärillemme Jaakolle ajan. Kyljen näppylä osoittautui talipatiksi, jonka Jaakko puristi pois. Sama diagnoosi tuli korvan näppylälle, talipatti. Se vaan oli jostain syystä alkanut vaivaamaan. Koska Myttönen tarvitsee myös hammaskiven poiston, Jaakko ehdotti, että hän avaa talipatin hammaskiven poiston yhteydessä, koska ei halua rauhoittaa Myttöä melko pienen ongelman takia. Tämä kuulosti hyvältä suunnitelmalta ja helmikuussa Myttö menee tähän toimenpiteeseen. Hampaat kuntoon ja patti pois 😀 Talipatti ei ole vaarallinen vaikka nyt sen tilalla onkin vähän nestettä sisältävä isompi paukama. Jos Myttö repii sen taas auki, on hoitona lämpimällä vedellä huuhtelu pari kertaa päivässä. Voimme myös itse yrittää tyhjentää paisetta. Nyt siinä on hieno rupi, johon ei kosketa. 

Tässä odotellaan nätisti aamuruokaa.

Arvostan todella paljon Jaakkoa. Hän on erittäin pätevä tyyppi. Lisäksi hän ei ehdota turhia toimenpiteitä rahankiilto silmissä. Maalaisjärkisenä hän miettii ja ehdottaa fiksuja vaihtoehtoja eikä halua turhaan tehdä rauhoituksia, kokeita, kuvauksia yms. jos niitä ei oikeasti tarvita. Vaikka olemme saaneet esim. Evidensiasta loistavaa palvelua Hipun vaivoissa niin on suuri onni, että on myös noita Jaakkoja.

Meidän perheen miespuolinen jäsen nousi aikaisin aamulla lentokoneeseen, suuntana Etelä-Eurooppa. Me jäimme Hilpan ja Myttösen kanssa pitämään huushollia pystyssä. Huomenna minulla onkin vapaapäivä ja ohjelmassa on ulkoilulenkkien lisäksi siivousta sekä pyykinpesua. Ja illalla saamme mieluisia vieraita iloksemme 🍹 Sunnuntai-iltana ollaankin taas koko lauma kasassa 😍 

Lahjakas joulu ja käynti pesulassa

Hyvää jatkoa alkaneelle uudelle vuodelle! Vuosi vaihtui ja tammikuussa voidaan mielestäni alkaa jo varovasti kääntämään katseet kohti edessä olevaa kevättä. Koska voiton puolella ollaan; päivä pitenee koko ajan. 

Meidän joulu meni leppoisasti ja rennosti. Aattoiltana lahjapaketeista paljastui Hipulle ja Mytölle iso kasa erilaisia herkkuja. Ennen joulua olimme ostaneet Myttöselle neulepalttoon. Sillä raukalla kun on kovin ohut karva ja mahastaan kaveri on melko kalju. Kun on tuulinen päivä ja siihen päälle nollakeli tai peräti pari pakkasastetta, Myttö palelee. Kuitenkaan paksua talvitakkiaan se ei tuollaisella säällä vielä tarvitse, joten neule on hyvä homma. Hippu sai joulun jälkilahjaksi uuden fleksitaluttimen. Tämä siksi, että sen vanha fleksi hajosi joulupäivänä. 

Uudessa neulerotsissa sekä
flexitaluttimessa.

Minä tein töitä joulun välipäivät. Sen jälkeen vuosi vaihtui iloisissa tunnelmissa täällä kotona. Joulun ja loppiaisen välissä kävimme elokuvissa ja niitä katsottiin myös kotitelkkarin erilaisista palveluista. Hippua ja Myttö ulkoilutettiin ahkerasti joka päivä. Luin lehtiä, isäntä kuunteli musiikkia. Ja kävi rassaamassa talvisäilössä olevaa moottoripyöräänsä. Pari päivää ennen loppiaista sanoimme joulukuuselle hyvästit. Vielä on muutama kausivalo esillä ja ne saavatkin olla talven ajan. Myös joulukukat kukkivat edelleen ahkerasti. Niistä taidan kohta luopua.

Lahjojen jakoa.

Päätimme välipäivinä testata koirien itsepalvelupesulaa. Tuumimme isokorvien isännän kanssa, että se voisi olla kätevämpi vaihtoehto likkojen pesemiseen kuin ahdas kotikylppäri. Syksy oli kurainen ja sateinen. Likat kaipasivat pesua. Kun tuli pakkaskelit ja kuivaa, oli hyvä hetki pestä Hippu ja Myttö. Itsepalvelupesulassa on käytettävissä myös tehokas kuivain, joka on etenkin Hipan tapauksessa hyvin tarpeellinen. Ja onhan tuo paljon edullisempaa kuin viedä koira johonkin palvelupesula-trimmaamoon tms. 

Ensin pestiin...

Näppärästihän pesuhommat sujuivat. Varasimme tunnin ajan, joka riitti mainiosti. Isäntä pesi ja minä hoidin kuivaamisen. Otimme oman shampoon mukaan vaikka sitä olisi ollut pesulassa tarjolla. Sieltä löytyi myös erikokoisia pyyhkeitä, trimmaus- ja harjausvälineitä, kynsisakset, eri välineille desinfiointiaineita sekä siivousvälineet, sillä tila piti siivota käytön jälkeen. Tehokas kuivain oli mainio! Sain Hilpan hyvin kuivattua melko nopeassa ajassa vaikka sillä on pumpulipallomainen valtavan paksu turkki.

... ja sitten kuivattiin. Kuivauksen ajan
koirilla oli "kuulosuojaimet"
ja niin oli emännälläkin.

Hirmuisen hienosti Hippu ja Myttö käyttäytyivät pesulassa. Vähän taisi molempia ensin jännittää mutta kun vauhtiin päästiin, sujui peseminen ja kuivaaminen rauhallisissa merkeissä. Jos koiria pitää pestä talviaikaan, on tuo pesula varteenotettava vaihtoehto. Kyllä se helpommin kävi kuin kotona. Kesällä pesemiset hoituvat mökillä. 

Hippu aloittaa ensi viikolla kevään lukukoirahommat. Likkojen isäntä lähtee parin viikon päästä lyhyelle reissulle. Minulla on myös suunnitteilla lyhyt matka yhdessä hyvän ystäväni kanssa. Tilasin kutsukortit Hipun 10-vuotisjuhliin, jotka pidämme maaliskuussa. Ostin alennusmyynneistä yhdet joulu-/kausivalot lisää 😁 Näin ollaan päästy aloittamaan tämä vuosi 2025. En tänäkään vuonna kirjoita tänne blogiin koostetta meidän menneestä vuodesta 2024. Vaikka se olikin paljon parempi kuin karmean kauhea vuosi 2023, oli viime vuodessakin tummanharmaita hetkiä. En halua niitä huonoja päiviä muistella, koska niistä enimmät liittyivät Hipun sairasteluihin. Ja toki nekin pitäisi koostekirjoitelmassanikin mainita. En palaa siis menneeseen vaan seuraavalla kerralla kerron, miten lukukoira Hipun uusi vuosi lähti käyntiin ja minkä uuden tavan Myttö on keksinyt tälle alkaneelle vuodelle 😉