Vietimme leppoisan ja mukavan mökkijuhannuksen, jota ei vesisadekaan onnistunut pilaamaan. Juhannusaatto oli säältään hieno, kuten myös sunnuntai. Juhannuspäivänä Puulan rannalle heitettiin muutama sadekuuro mutta taukoamatonta vesisadetta ei ollut. Lämpimämpi keli olisi tietysti saanut olla ja järviveden 15-asteen "lämpö" ei houkutellut uimaan minua eikä Keravan porukan äitiä/emäntää/hyvää ystävääni. Kaikki muut uivat ahkerasti ja eritoten Patu. Se herra on varsinainen vesipeto 😀.
Patulla oli vauhti päällä ja senhän ymmärtää. Meidän mökillä kun saa juosta ja hillua vapaana niin paljon kuin lystää. Kiitos Hilpan ja Myttösen isännän, joka muutama vuosi sitten teki massiivisen urakan ja pisti aitaa metritolkulla pystyyn. Tilaa ja tannerta siis riittää, missä juosta viipottaa. Meidän likat katsoivat Patun kouhotusta välillä jopa hiukan kummeksuen. Kuten sitäkin, että herra pulikoi mahtavan pitkiä uimalenkkejä. Jopa niin pitkiä, että pari kertaa Patu piti hakea veneellä pois järveltä, kun näytti, että sen voimat alkavat hiipumaan.
Kyllähän Patulle sitten väsymys aina jossain vaiheessa iski. Myttö oli eri mieltä siitä, että Patu tuppasi itsensä yhtä aikaa meidän sänkyyn Hipun ja Mytön kanssa. Mutta hyvin yhteisymmärrys kuitenkin löytyi ja kolmikko otti torkkuja sulassa sovussa. Myttö on hiukan ärhäkämpi ja mustasukkaisempi Patua kohtaan. Mutta voi, miten jaksan aina ihailla Hipun joviaalia ja lauhkeaa luonnetta. Vaikka se puolensa osaa toki pitää, antoi Hipa Patun liittyä seuraan ilman sen kummempia rähinöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.