Ikävä ihminen

Hipsin ihan kohta lomalaitumille! Viikonloppuna tein hauskan tyttöjen reissun Kangasniemen mökille ja ikävä ihminen kun olin, ei isokorvat päässeet tällä kertaa matkaan mukaan. Olipa outoa laittaa aamupalaa, kun kukaan ei ollut tuijottamassa jalkojeni juuressa. Vielä oudompaa oli se, että sain levittäytyä mökin kapoisessa pedissä pitkin poikin ilman, että kukaan töni takaisin. Enkä tarkoita tässä tapauksessa isäntää. Kukaan ei kyntänyt kukkapenkkejä ja ketään ei tarvinnut huhuilla metsästä takaisin mökille. Myönnän, että pitkän talven jälkeen tällainen miniloma, jolloin tarvitsi huolehtia vain itsestään, teki terää. Ja ei tytöillä tylsä viikonloppu ollut, sillä isäntä vei kaksikon Rajasaareen ja kaverukset olivat saaneet nukkua meidän sängyssä. Se taisi olla luksusta se!

Loppuviikosta kaksikko pääsee Keravalle kyläilemään ja me kaksijalkaiset suuntaamme lahden toiselle puolelle Tallinnaan. Ensi viikolla edessä on Pimun ultraäänikuvaus, jota odotan pelonsekaisin tuntein. Yritän olla liikoja ajattelematta asiaa ja voimme toivoa vain parasta. Pimu on täysin kyllästynyt erikoispöperöihinsä ja jättää usein ruokansa syömättä kerjäten jotain parempaa. Ja koska spesiaaliruuasta ei ollut kummoista hyötyä, olenkin laittanut sapuskan sekaan vanhoja tuttuja koiranruokia. En ikäneitoa voi nälässä pitää...

Ne keväällä mainostamani yrttiset punkkipannat ovat osoittautuneet tänä kesänä täysiksi susiksi. Tyyperistä on keräilty kuukauden sisään ainakin kymmenen punkeroa, Pimulista hiukan vähemmän. Tuntuu, että punkkeja löytyy koirimuksista joka ulkoilureissun jälkeen vaikka pannat roikkuvat niiden kaulassa. Ostinkin viime viikolla uutta häätöainetta, jota laitamme isokorvien turkkiin ennen mökkiloman alkua. Jospa ikävät ötökät kiertäisivät sen jälkeen kaksikon kaukaa.

Ennätys rikottu

Pimun ennätys lyötiin, kun Typy teki viikonloppuna reilun neljän tunnin ajoreissun Kangasniemen metsissä. Nenä lähti viemään pitkäkoipea ja se oli sitä myöten menoa se! Isäntä kävi välillä huhuilemassa juoksijaa yhdessä Pimun kanssa. Minä taas istuin mökissä sydän syrjällään ja mietin, tuleeko Typsykkä hengissä takaisin. Isännän mielestä murehdin turhaan mutta minkäs sille mahtaa. Huoli painaa mieltä, kun Typy juoksee metsässä kello yhden jälkeen yöllä. Vastaan voi tulla vaikka karhu... tai mitä jos Tyyperi repii itsensä risukossa tai astuu kyyn päälle. Hui! Onneksi tällä hetkellä yöt ovat valoisia, se lohdutti hiukan mieltä, kun odottelimme Typsyn paluuta.

Maratoonaria väsytti sen verran perjantaiyön jäljiltä, että se pysyi visusti mökin pihalla loppuajan reissustamme. Mökin nurkalta löytynyt rastaan raato kiinnosti kovasti molempia isokorvia ja välillä ihmeteltiin isoa meteliä pitäneitä kalalokkeja. Pimu nyrpisteli nenäänsä erikoispöperöilleen ja hellyin antamaan sille kyytipojaksi makkaraa ja pihvinpaloja, jotta oma ruoka tuli syödyksi. Itseltäni lähti talviturkki 18-asteisessa Puulassa ja isäntä remontoi mökin keittonurkkausta uuteen uskoon.

Kesälomani koittaa reilun viikon päästä ja tuttuun tapaan vietän siitä ensimmäiset viikot yhdessä karvakuonojen kanssa. Isäntä siirtyy lomalaitumille vasta elokuun puolella ja ennen sitä keksin meille lomalaisille mukavaa puuhaa täällä kaupungissa. Kangasniemelle suuntaamme joka tapauksessa heinäkuun loppupuolella mutta ennen sitä vietän lomapäiviä tyttöjen kanssa mm. Rajasaaressa käyden. Ensi viikolla koittaa myös 5. hääpäivämme, joka tänä vuonna vietetään Tallinnan kesää katsellen. Pimu ja Typy pääsevät reissun ajaksi hoitoon Keravalle, jossa pojanviikarit jo odottavat kavereita kylään. Tällaisin suunnitelmin yritämme malttaa siis vielä hetken. Lomapäivät nimittäin pilkistävät jo! 

Mistä näitä oikein tulee?

Meidän vanhukselle iskee näköjään draamakuningatarvaihde silmään, kun ollaan emännän kanssa eläinlääkärissä. Maanantainen verikoereissu oli nimittäin mennyt ilman mitään kommervenkkejä ja ketkuiluja. Isännällä on siis selvästi rauhoittava vaikutus Pimuliin. Mistähän saisin imettyä itseeni tuota taika-ainetta, jotta Pimu olisi iisisti lääkärissä myös minun kanssani...

Koetulokset olivat pettymys. Maksa-arvoista toinen oli laskenut hieman, toinen taas noussut pikkuisen. Spesiaalisapuskat eivät siis ole tehonneet ja kieltämättä olen miettinytkin, miten jollain ruualla voisi olla parantava vaikutus. Olen hiukan kyyninen tuon asian suhteen. Se, mikä maksassa riivaa, on edelleen arvoitus. Lääkäritäti arvaili syyksi tulehdusta, rasvamaksaa tai kasvainta. Minulta pääsi taas itku. Harmittaa vietävästi Pimun puolesta enkä edes halua ajatella, että ikäneidolla olisi jotain vakavaa. Seuraavaksi vaivan syytä ryhdytään selvittämään laaja-alaisen ultraäänikuvauksen voimin ja uskomme, että sen jälkeen olemme paljon viisaampia. Kuvauksen suorittaa koirien maksavaivoihin erikoistunut eläinlääkäri, joten käynnistä on varmasti kaikin puolin hyötyä, sillä pääsemme haastattelemaan asiantuntijaa.

Eilen teimme isännän kanssa lenkin paljastelijapuistossa ja törmäsimme sammalmättäällä kököttävään supikoiraan. Typy ulvoi vimmatusti ja olisi mieluusti lähtenyt ajamaan karvanaamaa. Pimunkin hajuaisti pelaa moitteettomasti ja se nuuski innokkaasti otuksen jälkiä. Ja eikä tässä vielä kaikki; isännän tehdessä iltalenkin kotikoirapuistoomme, oli portin takana kuikuillut mikäs muu kuin supi! Taas! Tämä tuskin oli sama veijari kuin päivällä tapaamamme mutta ihmettelimme isännän kanssa, mistä näitä supia oikein riittää näin kaupungissakin. En ole aiemmin nähnyt supikoiraa kuin raatona ja sekin tapahtui mökillä. Eipä kyllä, itse pidän kyseistä elukkaa petona, joten en ole erityisen innokas niitä tapaamaankaan. Toisaalta olen puistossa nokatusten mieluummin supikoiran kuin itsensäpaljastelijan kanssa.

Juhla juhannuksen

Pimu nautiskelee.

Emäntä lueskeli lepotuolissa naistenlehtiä anopin tehdessä samaa. Isäntä palvoi aurinkoa ja appiukko teki saunavastan. Mökin isäntä lämmitti juhannussaunan. Nautimme päiväkahveilla mökin emännän tekemiä herkullisia lohileipiä ja nostimme maljan kesän juhlalle. Iltaisin grillistä kiiri nenää kutkuttavat tuoksut ja Typy kävi uimassa, usein. Pimu makasi sammalmättäällä ja oli onnellinen, kun sai nukkua yönsä isännän makuupussissa. Välillä isokorvat komensivat naapurimökin koiraa ja Typy tonki kompostiämpäriä. Juhannuskokko läheisellä luodolla oli suurempi kuin miesmuistiin mutta jostain kumman syystä se sytytettiin tänä vuonna tavallista aikaisemmin. Ilta-aurinko paistoi vielä kokon jo palaessa, joten se ei päässyt täysiin oikeuksiinsa.

Typy vahtii.

Kaiken kaikkiaan vietimme rauhallisen, leppoisan ja mukavan juhannuksen, josta suuri kiitos koko saaripoppoolle! Tästä kelpaa jatkaa kesänviettoa ja viikonloppuna suuntaamme kohti Kangasniemeä.

Uimarin kuivausoperaatio.

Aurinkoista keskikesän juhlaa!

On valon juhla, juhannus, 

on lehtimajain aika, 

on herkimmillään kauneus, 

on kirkkaimmillaan ruskotus, 

yön varjoo pyhä taika. 

Koi ajaa kultavaunuissaan - 

yön äärtä, taivaanrantaa. 

Soi laulurastas nummellaan, 

ja käki kukkuu kaihojaan, 

maan pellot tähkää kantaa. 

Einari Vuorela

Mukavaa ja leppoisaa juhannusta 

Pienen Suuren Beaglen lukijoille!

Toivottelee Pimu, Typy ja kaksijalkaiset