Suuri vastuu

Viikonloppuna tunnelma oli suurelta osin iloinen. Lauantaina herkuttelimme synttärikakulla ja Typy sai odotetusti tuliaisiksi herkkuja. Siinä ei kauaa ehtinyt siankorva vanheta, kun Typsykkä pisteli sen antaumuksella poskeensa. Loput herkut pistin talteen odottamaan seuraavia makusteluhetkiä.

Juuri ja juuri jalat pitivät pystyssä pientä beagletyttöä, jonka sunnuntaina tapasimme Räntäsään kennelissä. Ylpeä Milo-äiti katseli rauhallisesti vieressä, kun nostin pennun syliini ja silitin sitä. Oli valtaisan mukava nähdä pentu viimeinkin. Toivon, että voimme olla sille paras mahdollinen koti ja isäntäväki yhdessä Typyn kanssa. Tunsin jo tuosta sylihetkestä alkaen vastuuta siitä, että pystyisimme kasvattamaan pennusta onnellisen ja reippaan tyttösen. Se on päämäärä, johon kaikin keinoin tulemme pyrkimään. 

Tällä viikolla kävimme lukukoirailemassa ja työkeikka sujui mukavissa merkeissä. Kevään aikana on riittänyt hienosti lukijoita ja meillä on vielä yksi kuuntelukerta edessä ennen kesätaukoa. Mikäli kirjaston väki sallii, jatkamme lukukoirailua taas syksylläkin. Tämä on ollut antoisaa hommaa. 

"Kyllä kuuntelen."

Ja se itku; en itkenyt pennun tavattuani. Mutta silmät kostuivat uutisesta, että samassa kennelissä asustellut Typyn äiti Lysti lähti vihreämmille metsämaille pääsiäismaanantaina 12,5 vuoden ikäisenä. Lystin kohtaloksi koitui iso kasvain, joka sitten pääsiäismaanantaina päätti revetä. Harmitti kovasti, että emme ehtineet tavata Lystiä. Lupasin Typylle sunnuntaina kotoa lähtiessämme, että kerron sen äidille kovasti terveisiä ja kehun, miten ihastuttavan tytön se lokakuussa 2009 synnytti. Mutta uskon, että tuolla jossakin Pimu nyt kertoo Lystille, miten hieno kaveri Typy sille oli ja meille on sitä edelleen.

Ps. Lupasin pennusta kuvan tänne blogiin. Mutta koska en tajunnut kennelin rouvalta kysyä lupaa kuvien julkaisuun, toivon että jaksatte odotella vauvakuvaa siihen saakka, kun haemme tytön helatorstain tienoilla kotiin.  

On taas aika ojien

Kun sää on keväisen lämmin, on miltei mahdotonta pitää Typy pois kahluuhommista. Uimaan se ei ole vielä ryhtynyt, sillä siihen on yhä turhan kylmät vedet. Mutta eilen Typsykkä avasi päivälenkillä lotrauskauden tallustelemalla pitkin ojanpohjaa. Jouduin pesemään sen koivet kotiin päästyämme, sillä ne olivat melkoisen mutaiset.

Tyyperin tutkiessa mutalääryä, keskityin itse seuraamaan ketun touhuja pellon reunalla. Siellä se repolainen tiiraili pellolla istuskelevaa rusakkoa. Rusakko jökötti paikoillaan täysin liikkumatta ja aikansa pitkäkorvaa seurailtuaan kettu päätti luovuttaa ja lampsi takaisin metsään. Ja olisiko se edes saanut kiinni rusakkoa... ne ovat nopeita veijareita. 

Sunnuntaina menemme katsomaan Typyn pikkusiskoa. Odotan innolla ja jännityksellä. Toivottavasti en ala itkemään, liikutuksesta. Sitä ennen otamme varaslähdön merkkipäiväni juhlinnassa ja saamme huomenna vieraaksi lähisukua. Nautimme kakkua, kahvia ja kuohuvaa. Typyä tietenkään unohtamatta, sillä se saa varmasti yhtä paljon lahjoja kuin itse päivänsankari. Ellei enemmänkin.

Hienosti housuissa

Pääsiäispyhät on vietetty ja on palattu taas arkeen. Tulikin mukavasti huilattua ja syötyä hyvin. Liiankin hyvin. Kävimme ulkoilemassa tehden pitkiä lenkkejä ja sen päälle maata rötkötettiin sohvalla katsellen elokuvia. Vaikka tänne etelään olikin luvattu melko kosteaa säätä, ei vettä taikka räntää sentään taukoamatta satanut. Eilen näin kevään ensimmäiset krookukset kukassaan ja leskenlehtiäkin ilmaantui taas, kun keli vähän lämpeni.

Typsyllä alkoi juoksu pääsiäisperjantaina, joten kasasimme paremmat matot piiloon. Suojasimme sohvan sekä nojatuolit erisorttisilla peitoilla ja sänkyymme vedettiin taas tuplalakanat. Lattioille heitin liukkauden estoksi vanhoja räsymaton pätkiä, sillä ne on helppo pistää vaikkapa kotipesukoneeseen pyörimään. Samalla kiitin taas kerran myös taloyhtiössämme olevaa pesutupaa, jossa jököttää vankkarakenteinen mattojen pesuun tarkoitettu kone. Sille löytyy muutaman viikon päästä jälleen kovasti käyttöä.

Iloinen yllätys on ollut se, että Typsykkä on osittain nyt alistunut kohtaloonsa ja on suostunut pitämään suojahousuja yllään ihmeellisen hyvin. Toki se aika ajoin vänkyröi housut pois mutta kun sinnikkäästi laitamme ne sille takaisin, on se pitänyt housuja jopa yöllä. Siis silloin, kun emme vahdi sitä silmä kovana. Hieno juttu, Typy! Olen sinusta ylpeä.

Saimme pääsiäisenä ensimmäiset valokuvat Typyn pikkusiskosta. Se on aivan valtavan suloinen olento ja valloitti meidän sydämet heti. Näytin Typyllekin kuvia mutta se vain tuhisi puhelimeni näyttöön. Totesin, että ehkäpä se odottaa enemmän sitä, kun pikkuisen kanssa pääsee ihan kuonotusten livenä tutustumaan. Ja sitä odottelee Typyn lisäksi moni muukin!

Pääsiäisiloa!

Lammasta, suklaamunia, reipasta ulkoilua, sohvalla pötköttelyä ja mukavaa yhdessäoloa. Typylle herkkupaloiksi pakastimesta sulattamaani hirvimakkaraa. Meidän perheen pääsiäisresepti on kotoisa ja rento.

Toivotamme, kaikki kolme, blogin lukijoille sekä blogikavereille pesueineen

Hurjan hyvää pääsiäistä!

 

Ei mikään vitsi

Tämä ei ole aprillipila; kävimme eilen taas eläintohtorin pakeilla. Joulukuun 11. päivänä alkaneiden yhdeksän eläinlääkärikäynnin jälkeen Typsykän korvat saivat terveen paperit. Jippii!!! Olimme isännän kanssa äärimmäisen iloisia ja mieltä lämmitti myös se, että saimme lääkäriltä kehuja siitä, miten hyvin olemme jaksaneet Typsyn korvia kotona hoitaa. Korvat ovat lopultakin kunnossa ja tippojen, huuhteluiden, putsausten ja suihkeiden aika on ohi. Jatkossa huolehdimme Typyn korvista osana normaaleja koiran hoitotoimenpiteitä. Ruoka-allergiaa ei enää epäillä sitkeän tulehduksen syyksi ja sekin oli hieno uutinen. Vaikkemme itse tuohon mahdollisuuteen juuri edes uskoneetkaan.

"Pääseekö sinne peittoon..."

Isännän ollessa viikonlopun reissussa oli selvää, että Typy sai nukkua emännän vieressä. Eikä käy kieltäminen, että se nukkuu ylipäätään melko paljon meidän sängyssä. Minua nauratti lauantai-iltana, kun kävimme Typsyn kanssa nukkumaan. Se istua törötti miltei naamassani kiinni ja ihmetteli, eikö peiton reunaa jo raoteta. Emännän jaloissa kun on Typyn vakkaripaikka ja kamalan hidasliikkeinen taisi emäntä Typyn mielestä olla.


Sunnuntai-iltana isännän saavuttua kotiin teimme nimilistaa Typyn pikkusiskoa ajatellen ja äänestimme isännän kanssa kolmea suosikkinimeämme. Kahden ehdotuksen kohdalla olimme molemmat samanmielisiä ja eilen löimme pennun nimen virallisesti lukkoon. Ei, se ei ole Mimmi, Dooris eikä Likka...

Alkanut huhtikuu sisältää paljon mukavia juttuja. Emännän synttärit, joita juhlitaan kahteenkin eri otteeseen. Pääsemme tapaamaan ekaa kertaa pientä beagletyttöä. Vappuna on tarkoitus korkata auki vuoden 2015 mökkikausi. Arjen kiireiden keskellä nämä kivat tapahtumat tuovat aurinkoa mieleen. Jos nimittäin sitä fyysistä auringonmollukkaa saadaan vielä odotella, kiitos maanantaina iskeneen takatalven.