Talvinen alku

Vuosi on vaihtunut, loppiainen ja lomat vietetty. Isäntäkin läksi takaisin töihin. Minä lomailin pari päivää joulun alla sekä muutaman päivän ennen vuoden vaihtumista. Tätä alkanutta vuotta otimme kotona vastaan herkkuja syöden ja elokuvia katsellen. Loppiainen levättiin ja ulkoiltiin. Kuusesta keräsin haikein mielin koristeet pois ja isäntä kantoi sen ulos. Reilut 300 päivää, niin kuusen saa taas pistää olohuoneen nurkkaan loistamaan 😀.

En muista nähneeni vuosikausiin sellaista räiskettä, väriä ja pauketta täällä meidän kulmilla, mitä viime viikolla vietetty uudenvuodenaatto oli. Olemme kyllä jo monta vuoden vaihtumista viettäneet sisätiloissa, koska meillä on ollut kekkerit. Parvekkeelta on joku vieraista saattanut käydä vilkaisemassa ilotulituksia. Itse en ole edes parvekkeelle vaivautunut, joten ehkäpä tällainen loisto on ollut aiemminkin. Mutta näimme aivan valtavan paljon ympäristössä ilotulitusta, kun nyt katselimme parvekkeella maisemia isännän ja isokorvien kanssa. Hippu ja Myttö eivät räiskynnästä ole moksiskaan. Kuten eivät olleet Pimu ja Typykään. Joten sen puoleen meille ei raketit ongelmia aiheuta. Ymmärrän toki, että ei ole ollenkaan kivaa, jos pelkää niitä. Oli kyseessä sitten neli- tai kaksijalkainen. 

Tammikuu on käynnistynyt talvisissa tunnelmissa täällä etelässäkin. Meillä on lunta ja vielä ihan mukava määrä! Sitä paitsi sitä sataa parastakin aikaa lisää. Hippunen ja Myttönen ovat ottaneet kaiken ilon irti valkoisista hangista. Lumessa juostaan, painitaan ja tongitaan sen alta hajuja. Myttö hyppii kuin jänis konsanaan lumen keskellä. Viime talvena se näki elämänsä ensimmäiset lumet yhtenä vaivaisena iltana. Sitten maa oli taas musta. Nyt on eri asia ja riemua tästä talvisesta säästä riittää. Isännän kanssa kaivoimme nastakengät esiin. Vaikka lunta onkin, löytyy teiltä ja poluilta paikka paikoin myös jäätä. Parempi ottaa varman päälle nastapopoissa, ettei kupsahda nurin. 

Meidän vuosi 2021 on siis käynnistynyt mukavissa merkeissä. Toivottavasti talvi on ja pysyy edes hetken. Lumen tuomaa valon ja ilon määrää ei voi aliarvioida. Seuraavassa kirjoitelmassani ajattelin lyhyesti kerrata mennyttä vuotta. Siihen mahtui meidän perheessä ikävästä kulkutaudista huolimatta monta ilon ja onnen hetkeä. Kohtasimme myös asioita, jotka toivat surua ja kyyneliä. Voin jo nyt yhteenvetona todeta, että onnenhetkistä huolimatta en jää tippakaan kaipaamaan ja ikävöimään vuotta 2020. Mutta tuosta omituisesta vuodesta lisää ensi kerralla!

Päättymässä poikkeuksellisen omituinen vuosi

Olemme vuoden 2020 viimeisessä päivässä. Haluan esittää lämpöiset kiitokset meidän plogikamuille  palveluskuntineen siitä, että olette taas pysyneet reissussamme mukana tämän kohta päättyvän vuoden ajan. Iso kiitos myös kaikille plogiamme lukeville. Toivottavasti olemme tuoneet teille kaikille edes hitusen hymyä ja iloa melko erikoisen vuoden varrella.

Tämän tiistaina iltalenkillä nappaamani talvisen kuvan myötä toivotamme Hipun, Mytön ja isännän kanssa 

paljon onnen ja ilon hetkiä alkavalle vuodelle 2021! 

Voikaa hyvin. Toivottavasti uusi vuosi tuo teille tullessaan

kaikkea hyvää. Kuulemisiin ensi vuonna!

🎇⛄

Meidän joulu

Vietimme ennakkosuunnitelmien mukaisesti leppoisan ja rauhallisen joulun. Aatonaattona kävimme hautuumaalla. Toimitimme muutaman joulukukka-lahjalähetyksen perille ja sen jälkeen linnoittauduimme kotiin. Ulkona tietysti liikuttiin ja tallusteltiin isokorvien kanssa. Muuten joulun aika meni hyvin syöden ja juoden. Katselimme telkkarista jännitysti ja avaruusseikkailuja (meillä oli melkoinen Netflix-maratoni). Kuuntelimme joulumusiikkia ja katselimme kaunista joulukuustamme. 

Isännän isovanhempien haudalla.

Hilpu ja Myttönen olivat vuoden aikana olleet superkilttejä. Sen vuoksi ne saivatkin suurimman määrän lahjoja meidän perheessä. Hippu sai lelun ja herkkuja. Samansisältöinen paketti oli Mytölle. Kaksikko sai myös yhteisiä herkkulahjoja. Ja olihan tonttu toimittanut mukavat paketit meille kaksijalkaisillekin. Lisäksi loppusyksyllä hankkimassamme uudessa telkkarissa oli lahjaa jo etukäteen kerrakseen. Vanha imurimme pisti sopimuksen poikki juuri joulun alla. Ostimme uuden ja sekin kävi oivasta joululahjasta.

Hippu ja lahjaksi saatu rahiseva
pipariukko.

Myttö on tähän mennessä pistänyt siltuksi kaksi kuusenkoristetta. Vähäisellä hävikillä taidetaan tänä vuonna sen suhteen päästä. Ja koristeitahan meillä riittää, joten jos kuusesta alkaa enemmänkin koristeita katoamaan, voin aina kaivaa laatikosta uusia tilalle. Sunnuntaina satoi hiukkasen lunta ja tänään sitä on tullut lisää. Voitte uskoa, miten riemullista menoa Hipulla ja Mytöllä oli tänään aamulenkillä! Ihanaa, että on edes hieman valkeaa maassa. 

Myttöä tutkiskelee kuusta.

Tämä eriskummallinen vuosi on päättymässä. Me otamme vastaan vuotta 2021 täällä kotosalla oman poppoon kesken. Koska koronatilanne on yhä mikä on, emme tänä vuonna järjestä perinteisiä uudenvuodenpirskeitä, joihin olemme saaneet aina vieraaksemme isännän vanhemmat sekä tätejä puolisoineen. Mutta vuosi vaihtuu ensi vuonnakin ja juhlimme taas, kun koronasta ollaan voiton puolella. 

Iloista joulua!

Nyt se on täällä, joulu 🎄. On aika rauhoittua ja laittaa arjen touhut sekä hössötykset hetkeksi tauolle. Pieni Suuri Beagle vetäytyy pyhien ajaksi omiin oloihinsa. Pyhitämme tämän ajan yhdessäoloon, ulkoiluun, herkutteluun ja laiskotteluun. 

Hyvät blogiystävämme emäntineen sekä isäntineen, PSB:n lukijat ja satunnaiset vierailijat:

 

Rauhallista, tunnelmallista ja 

oikein hyvää joulua! 

Hippu, Myttö ja lauman ihmisväki

Kohta meillä on joulu!

Viikko on käynnistynyt jouluvalmisteluja tehden. Ostimme kuusen tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin ja sunnuntaina siinä roikkuivat jo koristeet. Yleensä olemme koristelleet kuusen vasta aatonaattona. Kinkku on sulamassa ja odottaa pääsyään uuniin. Ja sinne se pääseekin huomenna heti joulutorttujen jälkeen. Lahjat ja joulukukat on hankittu. Osa jo käyty jakamassakin. Myös laatikot ja kalat odotttavat jääkaapissa syöjiään.

Minulla alkoi loma ja isäntäkin voi heittää vapaalle tämän päivän jälkeen. Hän lomaileekin loppiaiseen saakka. Itse teen muutaman työpäivän joulun ja vuodenvaihteen välissä. Aion nauttia näistä lomapäivistä sekä joulusta rennosti ottaen, kirjoja lukien, herkkuja syöden ja glögiä nauttien. Telkkarista katsotaan ainakin Agatha Christien tarinoita. Isokorvien kanssa ulkoillaan. Tänne etelään ei valkeaa joulua tule mutta metsässä on kiva käppäillä ilman luntakin. 

Vaikka elämme poikkeuksellista joulua koronapandemian vuoksi, ei se meidän joulun viettoon juuri vaikuta. Olemme jo vuosia, omasta tahdostamme, viettäneet jouluaaton sekä joulupäivän kotona meidän oman pienen perheen kesken. Sukulaisia tervehdimme tänäkin aattona puhelimitse. Ainoastaan tapaninpäivän kahvit äitini ja hänen miehensä luona jäävät tänä jouluna väliin. Aatonaattona käymme isännän isovanhempien haudalla. Siihenkään ei tämä viheliäs tauti vaikuta. Ymmärrän toki, että usealle tämä joulu saattaa olla harmillisen erilainen ja läheisiä ikävöidään kovasti. Toivottavasti ensi joulua jokainen pääsee taas viettämään haluamallaan ja rakkaimmalla tavalla.