Uudenvuodentervehdys!

Kaikille Pienen Suuren Beaglen lukijoille Onnea ja menestystä tulevalle uudelle vuodelle 2010!

toivottaa Pimu, Typy ja omistajat

Kiitos kaikesta palautteesta, jota olen saanut. Ilokseni olen huomannut, että blogilla on lukijoita ihan mukava määrä. Pimun seikkailut jatkuvat myös vuonna 2010, joten kannattaa jatkossakin lukea Pientä Suurta Beaglea!

Joulu tulla jollotti

Joulu on takanapäin ja uusi vuosi häämöttää jo ovella. Typy teki elämänsä ensimmäisen kyläilyreissun jouluaattona, jota vietimme isännän vanhempien luona Helsingissä. Matka ei siis ollut pitkä mutta Typylle varmasti elämyksiä täynnä.

Muuten vietimme joulun kotosalla lomasta, joulusta ja jouluherkuista nauttien. Pimu sai sekä aattona että joulupäivänä oman osuutensa herkuista, kinkku ja porkkanalaatikko maistuvat vanhalle neidille oikein hyvin. Lahjapakettejakin tuli ja Pimun piti antaa pientä kurinpalautusta Typylle, jotta se tajusi olla koskematta Pimun saamiin herkkupaketteihin. Muuten nelijalkaisiamme voi jo kutsua kaveruksiksi. Pimu on muutaman kerran yltynyt jopa leikkiin pennun kanssa. Pakkassäiden vuoksi yhteiset ulkoilureissut ovat jääneet väliin, toivottavasti paukkupakkaset olisivat jo takanapäin. Uskon, että ulkona riehuminen vahvistaisi kaveruutta. Ja meidän joulukuusi pysyisi pystyssä loppiaiseen saakka...

Ps. Eräät meille tuntemattomat ihmiset ovat olleet huolissaan Pimun voinnista Typyn tulon aiheuttaman stressin takia. Tiedoksi heille, että emme luovu pennusta emmekä hanki Pimulle rauhoittavia lääkkeitä. Olen itse uskonut aina maalaisjärjen käyttöön näissä koira-asioissakin. Kiitos silti, että jaksatte murehtia meidänkin puolesta.

Jouluiloa!

"Taas toivotus hyvän joulun, taas toivotus hyvän joulun,

taas toivotus hyvän joulun joulurauhan näin tuo."

Riemukasta ja leppoisaa Joulua kaikille blogin lukijoille!

Toivottaa Pimu ja muu poppoo

Vanhus ja vauva

Nyt voimme alkaa huokaisemaan helpotuksesta, melkein ainakin. Pimulla on pahin stressi helpottanut, johtuneeko sitten isännän hankkimasta "stressipannasta" vai puhtaasti siitä, että Pimu alkaa hyväksyä uuden perheenjäsenen. Tänä aamuna heräsin lattiapedissäni siihen, kun toverukset nukkuivat kylki kyljessä (kuten kuvasta näkyy). Se tuntui pieneltä voitolta tässä sopeutumiskamppailussa, hyvältä siis näyttää.

Huomenna Pimu pääsee isännän kanssa kuusenhakureissulle, jokavuotinen perinne. Saa nähdä, onko kuusesta aattoiltaan mennessä enää mitään jäljellä... Lahjoja ei taida ainakaan uskaltaa kuusen alle laittaa, koska Typyllä on vähintäänkin yhtä tarkka nenä kaiken syötävän suhteen kuin Pimulla. Meille omistajille paras lahja tänä jouluna on se, että vanhus ja vauva sittenkin ystävystyvät, hitaasti mutta varmasti.

Typy tuli taloon

Tässä hän nyt on: Hessin Destiny´s Child eli Typy. Haimme lapsukaisen kotiin perjantaina ja pentu on itse sosiaalisuus. Yhtään ei ole koti-ikävää itketty ja tuntuu kuin se olisi aina ollut meillä.

Pimun vastaanottoreaktio löi meidät ällikällä. Vanhus-parka pelkää pentua ja luikkii häntä koipien välissä sitä karkuun. Stressi on todella iskenyt päälle ja tänään isäntä kävikin hankkimassa Pimulle D.A.P-pannan. Jospa sen erittämät feronomit rauhoittaisivat Pimua ja stressikäyrä alkaisi laskemaan. Omasta mielestäni tuo on vähän turhaa hömpötystä mutta jos isännänkin mieli siitä rauhoittuu hyvä niin... Ja kyllä itsekin olen toki tätä tilannetta miettinyt, mitähän tästä oikein tulee. Mutta tänään Pimu jo suostui olemaan Typyn kanssa yhtä aikaa sohvalla, ehkä se tästä pikkuhiljaa... Olimme vaan varautuneet siihen, että Pimu pistää kunnon äläkän pystyyn ja näyttää Typylle kaapin paikan. Mutta tässä kävikin ihan päinvastoin.

Aika oli kullanut pentuaikojen muistot. 11 vuodessa olin hyvin päässyt unohtamaan sen, että yöunet ovat pätkittäisiä, matto- ja täkkipyykkiä saa pestä konekaupalla ja talouspaperirulla kädessä metsästetään pissilammikoita lattioilta... Tätä tämä pennun omistajan arki siis on, mutta sanon silti jo nyt, että päivääkään en vaihtaisi pois!