Ilon ja surun hetkiä

Mennyt viikonloppu sisälsi sekä ilon että surun kyyneliä. Lauantaina juhlistimme synttäripäivääni hauskoissa tunnelmissa tutulla tyttöporukalla. Mieltäni painoi kuitenkin myös murhe, sillä tiesin saavani lähipäivinä suruviestin koskien serkkuani. Ja eilen se viesti saapui, taistelu on päättynyt ja oli tullut lähdön hetki. Lepää rauhassa, rakas serkkutyttö.



Kevään ensimmäinen ruohomakupala.

Nautimme viikonlopun aikana keväästä sen näyttäessä murheen keskellä myös parhaita puoliaan. Lauantaina Pimu pääsi taas pitkän talven jälkeen heinän makuun. Lumet ovat sulaneet ja sen alta paljastuu vihreitä ruohonvarsia. Niitä on mukava maiskutella vaikka tuskin Pimu niitä nälkäänsä syö. Ehkäpä se haluaa noudattaa ruokavaliossaan myös keveitä vaihtoehtoja! Typyä ei ruohon syöminen kiinnosta, ainakaan vielä. Maasta nousevat hajut sen sijaan saivat pikkuriiviön vauhdikkaalle tuulelle ja niinpä se onnistui karkaamaan meiltä tehden kierroksen myös autotien kautta! Alan vähitellen uskoa, ettei vauhtihirmua voi pitää irti kuin koirapuistossa. Mitenhän mahtanee käydä mökillä, ottaako neiti sielläkin omia vapauksia...

Loppuviikosta suuntaamme siis pääsiäisen viettoon Puulan rannalle. Mökkikausi avataan taas, mitähän kaikkea se tänä vuonna mahtanee tuoda tullessaan... Sehän selviää tästä blogista, pysythän matkassa mukana!