Kiiltäväkarvainen vanhus ja tottelevainen teini

Vietimme pyhäpäivää Rajasaaressa mukavan tihkusateen kastellessa koko porukan likomäriksi. Meren jää kantaa vielä hyvin ja kiersimme saaren useaan otteeseen, sillä pelkästään paikallaan seisten olisi vilu iskenyt luihin ja ytimiin. Rajasaaressa törmäämme usein beagleihin, joita täällä kotikulmilla harvemmin näkyy. Niinpä eilenkin Typyllä oli leikkikaverina hauskannäköinen ruskea-valkoinen beaglepoika, jonka kanssa Typy telmi nuoruuden innolla.

Koska Pimu ei välitä enää koirakavereista ellei ne tule liian lähelle häiritsemään vanhaa neitiä (= lähestyjät saavat lähdöt!), viihdytimme sitä heittelemällä keppiä jäällä. Ja sehän onkin Pimun lempipuuhaa, noutaa keppiä ja myös syödä sitä. Ja kuten olin viikolla  "uhkaillut", kotiin päästyämme pesin Pimulin. Kyllä nyt karva taas kiiltää ja on puhtaantuoksuinen (ainakin hetken aikaa...). Pimun peseminen on vielä lasten leikkiä verrattuna Typsyn pesemiseen.

Tänään minua ilahdutti erityisesti se, että metsälenkillä ollessamme Typy tuli luokseni joka kerta, kun kutsuin sitä puhaltamalla vanhaan Ruotsin armeijan pilliin. Ja tietysti palkitsin luoksetulosta maittavalla makupalalla. Annoin makupalan aina myös Pimulle vaikken sitä varsinaisesti kouluttanutkaan. Molemmille tasapuolisesti ettei tule paha mieli. Mutta kyllä Typy siis tottelee, kun vain haluaa. Tämä luo uskoa beaglen koulutukseen!